Siirry pääsisältöön

Ullakon aarteet Wanha peili


Aina ullakolla käydessäni silmäni osuvat tähän vanhaan ja todella kuluneeseen peiliin. Paksuja hirsiseiniä vasten nojaillessaan, se on näyttänyt minusta hyvin kauniilta, kaikkine vaurioineenkin. Olen monta kertaa kuvitellut, miltä se mahtaisi näyttää täällä alakerrassa. Tänään sitten päätin ottaa peilin mukaan ja tehdä sille pikaisen puhdistuksen, jotta näkisin onko siitä enää mihinkään. Aika onnettomalta se kieltämättä näytti. Takalevy oli saanut kosteutta ja se oli otettava irti kokonaan. Kipsiset reunakoristeet olivat osittain pehmentyneet ja lohkeilleet aika pahasti, eikä peiliosakaan järin hyväkuntoinen ollut. Pesin sen kuitenkin ja kiinnitin takaisin kehyksiin pienien naulojen avulla. Päätin testata peiliä meidän makkarin lipaston päälle, eikä se nyt ihan hullulta siinä näytäkään. Jääköön tuohon ainakin toistaiseksi. Roskiin en sitä raaski heittää kuitenkaan.

Kuvat näyttävät vähän oudoilta, koska Bloggerissa  ne muuttuvat jostain syystä jatkuvasti haaleaksi ja punertavaksi, tein sitten mitä hyvänsä.



Isäntä on viimepäivinä tehnyt taas kovasti sukututkimusta ja hän on päässyt siinä paljon eteenpäin tutkittuaan ikivanhoja asiakirjoja, jotka ovat jääneet aiemmin huomioimatta. Huomaan taas itsekin ajattelevani paljon niitä ihmisiä, jotka ovat täällä eläneet. Jotenkin kaikki nämä esineet tuntuvat entistäkin tärkeämmiltä, kun voi kuvitella mielessään ihmiset, jotka ovat olleet niihin kosketuksissa jo satoja vuosia aikaisemmin. Joskus tuntuu jopa siltä, kuin he olisivat jollain tasolla edelleen täällä meidän kanssamme. Aika hurjaa. On myös eräs vanha taulu naisesta 1800-luvulta, joka on saanut aivan uuden merkityksen näinä päivinä. Emme ole aikaisemmin tienneet hänestä oikein mitään ja siitä syystä taulukin on ollut jotenkin niin mystinen. No, mystisyys naiseen liittyen ei ole kyllä vähääkään hävinnyt, vaan ennemminkin päinvastoin. Niin mielenkiintoisia asioita on isäntä saanut hänestäkin selville.

Tässä kaikki tällä erää. Minä yritän saada nyt jonkinlaisen siivousinspiraation aikaiseksi. Jos aloittaisi kerrankin ajoissa joulusiivoukset, niin voisi sitten vain poltella kynttilöitä joulua edeltävät päivät :)


 
 
Niina
 


Kommentit

  1. Ihana peili kaikkine kolhuineen! Kyllä ne edelliset sukupolvet siellä ovat edelleen, tavalla tai toisella. Itse kun uskon kummituksiin ja asustelen näissä historiallisissa rakennuksissa, juttelen aina mielessäni edesmenneiden kanssa. Lupaan tehdä parhaani tilan eteen ja kunnioittaa menneiden sukupolvien työtä, ja tunnen, että olen saanut heiltä hiljaisen suostumuksen ja voin nyt kulkea täällä rauhassa ja pelkäämättä. Olen täällä kerran nähnytkin selittämättömiä - jo paljon ennen tänne muuttoani. Nyt olen saanut olla rauhassa, vaikka menneiden hiljaisen läsnäolon tunnen edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, sitä se varmasti on täälläkin. Menneiden sukupolvien läsnäoloa, sitä tunnetta ei ole uusissa taloissa. Täällä on myös sellainen selittämätön rauhan tunne, jonka vuoksi minua ei koskaan pelota.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…