Siirry pääsisältöön

200-vuotta vanhoja papereita



Minulla on taipumusta vähän vilkkaaseen mielikuvitukseen ja ehkä jonkun mielestä myös lapsellisen romanttiseen haaveiluun löytää satoja vuosia vanhoja kirjeitä, joista kukaan ei tietäisi mitään. Sellaisia, joissa pääsisi kurkistamaan kauan jo edesmenneen ihmisen elämään, joka mahdollisesti sisältäisi vähän draamaakin kenties. No, ehkäpä olen saanut vähän turhan paljon vaikutteita kirjoista, joita olen lukenut. Yksi suuri suosikkikirjani onkin Jane Johnsonin Neidon ryöstö, jonka sain joskus joululahjaksi. Toiset kirjat painuvat mieleen vuosiksi ja tämä on kyllä juuri sellainen. En ole ainakaan vielä löytänyt ihan sellaisia kirjeitä talosta, mutta jotain mielenkiintoista kuitenkin.

Löysin vintiltä vanhan lukitun laukun ja tottahan minua alkoi tietenkin vaivaamaan, että mitähän laukku mahtaisi sisältää, kun oli oikein lukkoon pantu. Jonkin aikaa mietin, että kuinkahan sen saisi avatuksi, kunnes muistin kerran nähneeni jossain pienen avaimen, mikä saattaisi sopia lukkoon. Avain löytyi ja kas vain, se oli juuri sopiva. Lähdin innoissani laukku kainalossa alakertaan tutkimaan sisältöä. Siellä oli paljon kirjeitä ja papereita, jotka näyttivät tärkeiltä ja erittäin vanhoilta. Joissain paperissa oli punainen sinetti ja vuosiluku 1846. Vanhimmat olivat tietenkin ruotsiksi kirjoitettu, joten en osaa sanoa mitä papereita ne oikein ovat. Niitä pitää siis tutkia vielä tarkemmin. Mutta rakkauskirjeitä ne eivät varmastikaan ole. Sellaisia laukku ei sisältänyt. Mutta yksi hääkutsu siellä oli. Hääkutsun lähettivät morsiamen vanhemmat, joissa pyysivät ystävällisesti olemaan läsnä tyttärensä ja tämän sulhasen Wihkiäisissä Kesäk. 26 p:nä 1914, kello 2 p:llä. Kaunis, vaikkakin hyvin koruton kutsu. Ei mitenkään verrattavissa tämän päivän hääkutsuihin.

Näistä papereista on löytynyt paljon virallista dokumenttia sukututkimusta varten. Joukossa oli myös avioehtosopimus 1800-luvulta. Silloin jo tehtiin sellaisia.

 
Kokosin vanhoja valokuvia kehyksiin, kun minusta tuntui niin kurjalta, että ne olivat laatikon pohjalla ihan unohduksissa. On hauska nähdä kuvista, että miltä talossa on näyttänyt silloin ennen. Monia tuttuja esineitä ja kalusteitahan niistä myös löytyy. Alla olevissa kehyksissä vasemmassa laidassa oleva kuva on otettu tuvasta. Siinä esiintyy talon väkeä valkoisissa esiliinoissaan. Tapetit ovat olleet melkoisen tummat silloin.
 

Käväisimme tänään poikien kanssa paikallisessa sisustusliikkeessä Sisustus Ruufuksessa ja sieltä tarttui mukaan tälläinen söpö sydän, jonka ripustin meidän makkarin oveen. Jotain pientä uuttakin on välillä kiva saada tänne vanhojen ja kuluneiden joukkoon.



Täällä muuten etsitään yhtä jos toista hukassa olevaa avainta. Yksi niistä on tuon eteisen klaffilipaston avain. Arvatkaa vain kuinka paljon sen lukittu sisältö vaivaa mieltäni.


Niina
 
 


Kommentit

  1. Mielettömiä löytöjä taas kerran oot tehnyt. Ja kieltämättä kyllä näin lukijanakin tuon lukitun lipaston sisällys kiinnostaa, toivottavasti avain löytyy ja pääset kurkistamaan mitä aarteita se kätkeekään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tälläiset löydöt ovat niitä parhaimpia varmaan. Ja tosiaan se lipasto. Kyllä se pitää auki saada jollain keinolla.

      Poista
  2. Walla hyvä postaus taas kerran. Mielenkiintoisilta näyttivät löytösi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva, että tykkäsit. On aina mukava kuulla lukijoiden mielipiteitä. Ja löydöt ovat tosiaan sen verran mielenkiintoisia, että niihin täytyy vielä paneutua tarkemmin :)

      Poista
  3. Todella kaunista tuo kaunokirjoitus, osaisinpa minäkin. Teillä on mielenkiintoinen talo, mitähän kaikkea tulet vielä löytämäänkään. Anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sano muuta. Kyllä on tasaista ja kaunista käsialaa. Täällä talossa ei aika tule pitkäksi, kun on monenlaista tutkittavaa ja puuhasteltavaa :)

      Poista
  4. Vanhat paperit sinetteineen ja musteineen ovat niin kovin kauniita. Kannattaisiko sinun kuitenkin teettää valokuvista kopioita esille, koska auringonvalo voi tuhota herkkiä kuvia. Minä en uskalla pitää esillä vanhoja kuvia, vaan olen kaikki kopioinut tietokoneelle ja hienoimmat teetetyt laittanut kehyksiin. Ihan vain varmuuden vuoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä ole tuota tullut ajatelleeksikaan, että voisivat tosiaan vaurioitua esillä ollessaan. Hyvä huomio!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…