Valoa pimeyteen

 
 
 


Jouluvalot syttyivät meillä viime sunnuntaina. Ei maltettu enää odottaa, koska tämä pimeys on niin kurjaa. Missä se lumi viipyy? En ole varmasti ainut, joka ajattelee näin. Toivon, että saadaan edes valkea joulu. Tai, ehkä se ei sittenkään ole niin tärkeää. Joskus sitä miettii, että miksei voisi vain olla tyytyväinen siihen, miten moni asia on hyvin. Oikeastaan olenkin, useimmiten. Silti liian usein unohtaa olla kiitollinen niistä hyvistä asioista. Joululla on jännä vaikutus ihmisiin. Toiset odottavat ja valmistelevat tulevaa juhlaa huolellisesti ja mielellään ja toisia se ahdistaa kovastikin. Silloin, kun elämä ei ole ihan mallillaan, niin ongelmat kärjistyvät entisestään joulun aikaan. Silloin todella toivoo, että joulu menisi pian ohitse. Minullakin on ollut sellaisia jouluja. Huomaan kuitenkin, että vaikeat ajat ja niistä selviäminen vahvistaa ihmistä kummasti. Olen myös oppinut ottamaan joulun paljon rennommin. Tärkeintä on, että saa viettää sitä läheisten ihmisten kanssa. Se on ihan parasta. Tänä jouluna toivon siis, että saan monta lahjaa ja ne lahjat ovat niitä rakkaitten ihmisten näkemisiä.


Niina
 


Kommentit

  1. Ihana jouluinen talo jouluvaloineen ja tekstisi niin totta, niin totta sanasta sanaan.

    terveisin Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikki. Ja valot saavat kyllä joulufiiliksen väkisinkin nousemaan :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit