Siirry pääsisältöön

Joulua tupaan ja sukkia



Siivottuani pitkin päivää talossa, päätin illalla laittaa jo vähän joulua tupaan. Kyntteliköt toki ovatkin jo olleet hyvän aikaa ikkunoilla. Ei varmaan yllätä ketään, että pidän eniten vähän vanhanaikaisemmista joulukoristeista. Olkipukit ja muut olkikoristeet ovat ehdottomia suosikkejani. Kaivoin myös villasukkia tuohon takan edustalle, jospa tontut sujauttaisivat niihin jotakin pientä lapsille jo ennen joulua. Minulla ja sisaruksillani oli lapsena omat joulusukat ja muistan vielä elävästi sen jännityksen aamuisin, kun menimme kokeilemaan, että tuntuiko sukassa painoa. Se olikin paljon hauskempaa, kuin suklaakalenterin avaaminen. Joskus sukasta löytyi karkkia tai rusinapaketti ja joskus jotakin pientä tavaraa. Koristeluja en ole muuten suunnitellut vielä sen tarkemmin, muuta kuin että punaista pitää olla ainakin vähän. Kukkia on tietenkin hankittava. Joulutähtiä aion ostaa, mutta hyasintit saavat jäädä tänä vuonna. Ajattelin, että taitavat olla tuon meidän pienen tonttu-ukon nenään turhan voimakkaan tuoksuisia.


Pikku L sai tänään "aktiivisukan", johon ompelin erilaisia härpäkkeitä, kuten helmiä, kulkusia ja naruja. Kuvassa hän tutkii hassua sukkaansa ihmeissään. Vähän aikaa jaksoi sitä riuhtoa, kunnes kyllästyi mokomaan. Sukka olisi varmaan voinut kiinnostaa enemmän silloin vähän pienempänä, kun jalat olivat suuri mielenkiinnon kohde. Nyt pitää mennä vain lujaa. Hauska idea muuten. Löysin vinkin kirjasta nimeltä Leiki vauvasi kanssa, Jackie Silberg.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Kartanon keskiaikainen kellari

Päärakennuksen alla on kellari, jonka Museovirasto on arvioinut olevan jo  1400-luvulta.  Kellari on kuulunut vanhoihin perustuksiin, joiden päälle nykyinen kartano on siirretty 1800-luvun alkupuolella. Se on toiminut alkujaan jääkellarina. Kyrönjoesta kuljetettiin hevosella jäälohkareet kellariin, jossa ne säilyivät hyvin lämpimän vuodenajan, jotta saatiin maito ja ruoka säilymään viileänä. Kellari sijaitsee kartanon oikeassa päädyssä, pari metriä alapuolella maanpinnasta.  Kellarissa on upea tynnyriholvikatto. Katto on uskomattoman hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten vanha se onkaan. Holvikatto oli tyypillinen keskiaikaisissa kellareissa. Holvaamista varten kerättiin pienempiä kiviä kuin muurin rakentamiseen. Hyviä holvikiviä olivat levymäiset kivet, esimerkiksi liuskekivi. Holvi tarvitsee tukevan lähdön joko suoraan seinien päältä, seiniin jätetyistä koloista tai seinien ulokkeista. Holvaamista varten rakennettiin halutun muotoinen lau...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina