Siirry pääsisältöön

Sadepäivänä

 
 
 
 
 
Jopas on ollutkin kurja päivä. Vettä sataa ja alkaa olemaan kovin kuraista, etenkin tuolla tallin puolella. Onneksi meillä on niin ihanan suuri pihatto, jossa hevoset mielellään pitävät sadetta päivisin. Ei tarvitse niidenkään kurassa seisoa koko päivää. Kyllä tässä pimeydessä alkaa jo talveakin odottamaan, vaikka periaatteessa väitänkin olevani syksyihminen. Minulta vain pääsee usein unohtumaan tämä vaihe, kun on pimeää ja märkää. Kaiken lisäksi minusta tuntuu, että olen tulossa kipeäksi. Viluttaa ja joka paikkaa kolottaa. Tosin lihaskivut johtuvat kyllä varmasti toissapäiväisestä ehkä vähän turhan rajusta vatsalihas- ja punttitreenistä. En vain koskaan malta lopettaa ajoissa ja sitten saan kärsiä siitä hyvästä pari päivää. Onneksi huomenna pitäisi jo kivut hellittää, ellen sitten ole tosiaan tulossa oikeasti kipeäksi.
 
Tänään olemme pikku L:n kanssa pysytelleet sisätiloissa ja olen yrittänyt ommella hänelle jotakin jäljellä olevista kankaista, joita ostin joskus viime keväänä. No, yritykseksihän se jäikin. Poika on nykyisin sellainen jalassa roikkuja, ettei oikein tahdo mitään pystyä tekemään. Luovutin lopulta ja päivä menikin lattialla leikkiessä. On hauskaa huomata, miten paljon jo tuollainen kymmenkuinen pieni pirpanakin ymmärtää, vaikkei vielä osaakaan puhua. L tykkää, kun lauletaan tuttuja lauluja ja yrittää laulaa myös mukana. Niin suloista. Nyt on tullut myös se vaihe, kun olemme joutuneet keräämään kaikki pikkuesineet pois pienten käsien ulottuvilta, jotka ovatkin salaman nopeat. 
 
 
Nyt keitän itselleni kupin teetä ja käperryn sohvannurkkaan viltin alle toivomaan, että olo paranisi.
 
 
Niina
 

 

Kommentit

  1. ..onkin hyvä että on välillä näitä sadepäiviä niin saamme ihailla kuvia sivuillasi, ethän poutapäivänä varmaan niin ehdikään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tälläisinä päivinä saakin ihan hyvällä omallatunnolla pysytellä sisätiloissa, vaikka kyllähän nuo hevoset on hoidettava tietenkin ja yritin myös haravoida pihaa, mutta eihän ne lehdet tahdo märkinä oikein irrota :)

      Poista
  2. Teillä on ihana talo!upea.pikkuiset häärivät ja ovat koko ajan uteliaita.meillä on sama homma tämän yksi -vuotiaan tyttärentytön kanssa,kaikki tavarat on kerätty pois,jotka voi mennä rikki.ja jotain on mennytkin.paranemisia ja joulu Se vain lähenee,että valoisat ajat sen jälkeen jo edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, viihdymme täällä itsekin hyvin :) Tuollaisia pieniä tutkimusmatkaajia seuratessa meneekin aika mukavasti. Ja kohta ne tavarat saakin laittaa jo takaisin paikalleen. Aika menee niin nopeasti. Kyllä, jouluun ei tosiaan ole enää pitkä aika!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…