Siirry pääsisältöön

Kurkistus piikojen aittoihin




En ole esitellytkään teille vielä vanhoja piikojen aittoja sen kummemmin. Aitat sijaitsevat samassa rakennuksessa rengin tuvan kanssa. Niinhän ne usein ennen olivat. Rengit ja piiat vierekkäin. Aitat ovat olleet lähinnä kesäasumuksina ja talviaikaan piiat ovat nukkuneet tuvan nurkassa olleissa sängyissä. Voin kuvitella, että kesää on odotettu innolla siihen aikaan. Aittaan muuttaminen on varmasti ollut mieluinen juttu, kun siellä on saanut oleskella ihan omassa rauhassa. Minä tässä olen jo kovasti suunnitellut aittojen sisustamista ja kunnostamista ensi kesää varten. Meillä kun kesäaikaan on usein paljon porukkaa talossa, niin varmasti löytyisi näillekin huoneille käyttöä. Näen jo silmissäni maalaisromanttisen sisustuksen niissä pitsiverhoineen kaikkineen.











 
 
Niina
 
 


Kommentit

  1. Kylläpä kelpaa vieraiden yöpyä, voin kuvitella miten viihtyisäksi laitat nuo aitat.

    VastaaPoista
  2. Tuossa yhdessä kuvassa on salama paljastanut seinästä vanhan koristeellisen sängynpäädyn jättämän vaaleamman kohdan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä onkin! Hauska juttu, mitä en itse kuvia laittaessa huomannutkaan. Sehän näkyy ihan selvästi.

      Poista
  3. Kauniita tiloja! Niihinhän kehittelee vaikka mitä ihanaa :)

    VastaaPoista
  4. siis piikojen aitat? Onko teillä montakin aittaa???? Onko nuo myynnissä. Haluaisin ostaa yhden.....
    ihania aittoja :)
    t: jutta@83

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani jos otsikko oli harhaanjohtava. Minä kutsun näitä tiloja aitoiksi, vaikka aittahan tarkoittaa oikeasti ihan erilaista rakennusta. Eli neliönmuotoista usein ikkunatontakin rakennusta, mistä tuuli tuivertaa läpi. Ennen on ollut vilja-aittaa, vaateaittaa, liha-aittaa, jauhoaittaa ym. Tiedän kyllä. Tämä meidän rakennus ei siis ole tarkalleen ottaen aittaa nähnytkään, tai vielä vähemmän aittoja! Mutta minä olenkin tälläinen hassu fiilistelijä, joka tykkää ajatuksesta sisustella omia pikku piikojen "aittoja" ;) Ja onhan meillä ihan oikeakin aitta. Se on tuolla puutarhan puolella. Aitta on 1400-luvulta ja se on toiminut aikanaan mm. Ruotsin Kruunun verovilja-aittana. Nykyisin se on kotimuseona. Siitä lisää täällä http://mybeautifulreallife1.blogspot.fi/2013_04_01_archive.html

      Poista
  5. Taitaa tuo sängynpäädyksi kutsuttu siluetti olla ennemminkin sivustavedettävän puusohvan siluetti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on. Meiltä löytyy kyseinen sivustavedettävä, joka on selvästi sama :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla