Siirry pääsisältöön

Tonttujako?



Muutamina viime päivinä olen kuullut talosta erilaisia selittämättömiä ääniä. Ensimmäinen kerta oli, kun illalla ollessani vessassa, kuului yläpuolelta vintin suunnasta kaksi kohtalaisen kovaa tömähdystä, ihan peräjälkeen. Seuraavan kerran olimme vanhemman poikani J:n kanssa illalla olkkarin sohvalla, kun ruokasalista kuului, kuin joku siirtäisi muovikippoa pitkin lattiaa. Pikku L oli aiemmin päivällä leikkinyt sellaisella ja siitä kuului samanlainen ääni. No, en tiedä. Ehkä tontut ovat sitten näin joulun lähestyessä saapuneet meidänkin taloon. Minulla oli muuten lapsena tapana viedä joulun alla tallin nurkalle jotakin pientä ruokaa ja vähän maitoa kupissa tonttuja varten. Ai että oli sitten jännittävää mennä aamulla katsomaan, olivatko ruuat hävinneet ja näkyikö mahdollisesti pieniä huopatöppösten jälkiä astioiden ympärillä. Kuinkahan nyt sitten, kun meillä on täällä ensimmäistä kertaa taas talli sitten 40-luvun. Ovatkohan tallitontut huomanneet tätä asiaa?


 

 
Tallissa käytyäni alkoi minua vähän epäilyttämään, että siellä taisi toden totta olla yksi jos toinenkin tonttu. Tässä pari esimerkkiä...
 

 
 
Mutta ehdottomasti epäilyttävimmältä näytti tämä tapaus!
 

 
En tiedä, miksi näin on ruvennut jo jouluttamaan. En nimittäin kuulu niihin ihmisiin, jotka ennen
joulukuuta uhraisivat ajatustakaan koko juhlalle. Lahjatkin olen aina hankkinut ihan viimetipassa. Voisin kuvitella jo laittavani kynttelikötkin ikkunoihin, mutta isäntä on sitä mieltä, että ei nyt ihan vielä.

Milloin teillä on tapana aloittaa jouluvalmistelut ja koska on mielestänne oikea aika asentaa jouluvalot?

 
 
Niina :)
 
 



Kommentit

  1. Minoon alakanu jouluttaa jo lokakuun puolella :) Jouluvalot syttyy kuitenkin vasta joulunavauspäivänä eli 22.11 tänä vuonna ;) Mä oon niin jouluihiminen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu on ihanaa aikaa ja menee kyllä turhan nopeasti ohi, jos vasta joulukuussa aloittaa joulutohinoinnin :) Viimevuosina työt ovat vaan sen verran väsyttäneet, ettei ole oikein jaksanut joulustakaan kovasti innostua. Tänä vuonna näyttäisi sen sijaan olevan ihan eri meininki.

      Poista
  2. jouluvalot ovat siis kaamosvalot ja ne voi ihan loistavasti virittää jo esille, anna palaa vaan !
    terkuin Maikku
    ps. ihan selviä tonttuja löytyy tallista ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, mä haluaisin niin laittaa jo ne kaikki kymmenet kyntteliköt palamaan. Saisvat naapurit ihmetellä :D

      Ja talli tosiaan on aika tonttula nykyään :D

      Poista
  3. Tallissasi on parhaat aikoihin näkemäni tontut:) Anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen samaa mieltä! Tuossa on kyllä mainio sakki :)

      Poista
  4. niin ihanan näköösiä kuvia, jotta melekeen tekis mieli tulla verestämähän muistoja lapsuuresta / nuoruuresta :) Ulla-pulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta Ulla! Ei muuta kuin karautat tänne vaan joku kerta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla