Siirry pääsisältöön

Kolme kiinnostavaa esinettä





Tänään olen puhdistanut ja kiillottanut vanhaa kirjoitustelinettä, jonka toin vintistä alas jo aikaa sitten. Siihen on kuulunut kaksi kuppia, joista toisessa on pidetty mustetta ja toisessa hiekkaa. Tämä teline on saksalainen, mutta vuosilukua en ole saanut selville. Koriste-esineenä se on oikein hieno ja kellokin alkoi raksuttamaan, kun väänsin avaimesta.

 
Toinen kiinnostava esine on oikealla oleva lasinpidike. Meiltä löytyy näitä neljä kappaletta.
 
 
 
 
 
Mockba 1957 ja sitten jotain Venäjäksi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tuossa mahtaa lukea ja tietysti myös, että miten ne ovat tänne taloon päätyneet. Täällä klik vastaavanlainen pidike.
 
 
Kolmas esine, jonka iän haluaisin selvittää on tuo kynttilänjalka. Pohjassa on monenlaista leimaa, mutta ovat niin pienellä ja osa tekstistä on myös kulunut pois, joten itse en niistä selvää saa. Kynttilänjalan taloon päätymisestäkään ei ole mitään tietoa.
 
Mukavaa toista adventtia kaikille! Minä jään odottelemaan J:n kotiutumista viikonloppureissultaan ja L:n heräämistä päiväuniltaan.
 
Niina
 
 

Kommentit

  1. http://www.russianlegacy.com/catalog/1957-moscow-student-festival-podstakannik-p-1340.html

    Meiltä tuskin kukaan kyseisiin juhliin osallistunut, joten epäilenkin paapan urheilumiehenä tuoneen sen Moskovan saman vuoden 1957 Moskovan jääkiekon mm-kisoista. Viimeiset luonnonjäillä pelatut kisat. Suomi neljäs.

    Isäntä

    VastaaPoista
  2. Mielen kiintoinen tarina löytyy noille sinun teelasin pidikkeille.
    Noihin sopivia laseja oli aikoinaan vielä myynnissä mm. uuden Valamon luostarissa Heinävedellä tässä lähellä. Jos käy Venäjällä niin sieltä varmasti saa sopivia teelaseja noihin varmasti. Kannattaa säilyttää pidikkeet, ovat historiallisestikin arvokkaita. Kukahan lienee tuonut ne sinne?
    Ovat kotoisin täältä:
    Maailman nuorison ja ylioppilaiden festivaalit
    Maailman kuudes nuorisofestivaali, Moskova 1957. Rauhan ja ystävyyden puolesta.
    venäjänkielinen teksti za mir i druzbu (rauhan ja ystävyyden puolesta)

    Suurin tapahtuma on ollut kuudennet festivaalit Moskovassa vuonna 1957. Tapahtumaan osallistui yli 30 000 ulkomaista vierasta,[1] joista 2 000 oli Suomesta.[2] Seuraava festivaali on tarkoitus järjestää Moskovassa 2017.[3]

    Festivaalit kautta aikojen:

    1947 Praha, Tšekkoslovakia
    1949 Budapest, Unkari
    1951 Itä-Berliini, DDR
    1953 Bukarest, Romania
    1955 Varsova, Puola
    1957 Moskova, Neuvostoliitto
    1959 Wien, Itävalta
    1962 Helsinki, Suomi, 8. festivaali
    1968 Sofia, Bulgaria
    1973 Itä-Berliini, DDR
    1978 Havanna, Kuuba
    1985 Moskova, Neuvostoliitto
    1989 Pjongyang, Pohjois-Korea
    1997 Havanna, Kuuba
    2001 Alger, Algeria
    2005 Caracas, Venezuela
    2010 Pretoria, Etelä-Afrikka


    terveisin

    vt.kettunen@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta informaatiosta! Erittäin mielenkiintoista. Minua on jo useampikin taho lähestynyt kertomalla kiinnostuksensa ostaa kyseiset pidikkeen. Emme luonnollisesti ole niitä myymässä, vaan pidämme niistä nyt entistä parempaa huolta :)

      Mukavaa kevättä sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla