Siirry pääsisältöön

Ompelua, askartelua ja luonnonihmeitä



No johan olikin eilen touhukas tiistai. Heti aamusta aamutallin jälkeen lähdin pienten poikien kanssa keräämään risuja, koska halusin kokeilla risukranssin tekoa. Siinä keräillessä huomasin oudon rinkulaisen oksan. Se oli tosi hassu, koska oksa oli tosiaankin sulkeutunut ympyrä. En ole nähnyt ikinä mitään tuollaista ja päätin napata sen mukaani näyttääkseni sitä miehillekin.


Lähdin etsimään risukranssiin tarpeita ja löysinkin luonnon ihan oman version siitä. Oksa on kasvanut täydellisesti kiinni varteen.

 
Tein uusia asetelmia tuvan eteiseen johtavan oven nurkkaan. Poronsarvi on papan tuliainen J:lle Lapista menneenä kesänä ja sopii kivasti väreihin.

 
Tätä kuvaa katsoessa ei voi kuin todeta, että ikkunalaudat pitää maalata ja pian. Jotenkin ovat vain unohtuneet, kun tuntuu että kokoajan on niin monenlaista tekemistä. Mutta tämä vanha talonpoikaispöytä on niin ihana.
 
 
Tein pienen ja suuren kranssin, jotka spraymaalasin. Nyt ne odottavat koristelua. Hopealehdet olivat säilyneet näin hyvinä lumen alla kukkapenkissä. Ovat kyllä sitkeitä tapauksia.
 
 
 Tämän pannun olen löytänyt vintistä. Siinä on merkki, jossa lukee Wholbergin jälk Helsinki, Suku 1896.
 
 
Ompelin tuvan kaikkiin neljään ikkunaan joulukapat. Minulla oli sopiva pala pellavakangasta ja sitten löysin siihen sopivaa pitsinauhaa lipaston laatikosta. Rusetit ajattelin vaihtaa neutraalimman värisiin joulun jälkeen, niin saavat kapat olla vielä myöhemminkin. Mallin keksin omasta päästä.

 
Puupenkille ajattelin tehdä vielä yhteensopivat istuintyynyt.
 
 
Olen useampana päivänä yrittänyt taas paneutua tuon järkkärikameran toimintoihin, eikä se ihan helppoa ole. Kuvailen Olympus E-450-kameralla. Se on ihan tarpeeksi haasteellinen näin amatöörillekin. Toimintoja löytyy jos jonkinlaisia ja valmiita asetuksiakin. Manuaalinen kuvaaminen kiinnostaa tietenkin eniten ja sitä olen yrittänyt harjoitella. On vaikeaa saada sellaisia kuvia aikaiseksi, kuin mitä olisi toiveissa. Ja kun minulla ei ole ketään valkokuvausta harrastavaa kaveria, jolta voisi kysellä käytännönvinkkejä, niin joutuu tekemään kaikki kantapään kautta. Netistä löytyy tietysti vaikka kuinka paljon vinkkejä, mutta minun on niihin hirveen vaikea keskittyä, jotta ymmärtäisin jotain.. Tarvitsisi olla vieressä joku, joka näyttäisi ihan kädestä pitäen. Tosin hirmu hauskaa kuvaileminen on silti, vaikka tulos ei vielä oikein tyydytäkään. Jatkan siis harjoittelua.
 
 
 
Niina
 
 


Kommentit

  1. Voi ettäpäs olet taas ihania juttuja tehnyt. Teillä kun on siellä vintillä niin paljon kaikkea että voi vaihtaa uusia asetelmia tämän tästä. Tuo talonpoikaispöytä on ihana, tuota puupenkkiä en muista, lienenkö nähnytkään aiemmin vai oletko senkin vintiltä tuonut. Ihanaa Joulunodotusta teille kaikille.

    -Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Puupenkki on ollut jo pidemmän aikaa, mutta koska se on vähän piilossa takkaa vastapäätä, niin jää helposti huomaamatta.

      Poista
    2. Kivat verhot olet tehnyt. Ja ihania nämä pajujutut, luonnon omia materiaaleja. Olet laittanut uuden kuvan tuonne yläpalkkiin, ihan huokuu historiaa nuo kuvat.

      Poista
    3. Kiitos! Luonnosta löytyisi vaikka mitä materiaalia, jota voisi hyödyntää. En vain saa useinkaan aikaiseksi ruveta väkertämään itse. Olen tehnyt vähän muutoksia ulkoasuun. Piristää kummasti :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…