Siirry pääsisältöön

Piparin tuoksua ja lasten leikkiä



Maanantai-iltana leivoimme sunnuntaina tekemästäni piparkakkutaikinasta pipareita poikien kanssa. Talon rakennus oli alkuperäinen suunnitelma, mutta näin siinä sitten kävi. Pojat jaksoivat oikein ahkerasti painella muotteja, kun saivat sen jälkeen syödä taikinaa. Sehän leipomisessa onkin parasta. Taikinaohje on sama, millä tein viime vuonnakin ja on osoittautunut hyväksi. Tosin pienen muutoksen kanssa. Mausteina käytin vain kanelia, inkivääriä ja lisäsin vielä sekaan kardemummaa. En nimittäin ollut muistanut ostaa piparkakkumaustetta ja kun tarkemmin muistelin, niin en ollut laittanut sitä sekaan viime vuonnakaan, samasta syystä. Mutta minusta maku on erittäin hyvä ja piparit maistuivat juuri miltä pitääkin. Yksinkertaisesta taikinasta riitti neljään pellilliseen, mutta taikinaa myös syötiin aika runsaasti.

 
 
 
 
Ohje on Asikkalan Maa-ja kotitalousnaisten reseptivihkosesta nimeltä Hyväksi havaittuja... Olen saanut sen joku vuosi takaperin ja kokeillut jo useampiakin ruokia. Vihossa on kaikkiaan 104 reseptiä suolaisiin ja makeisiin leivonnaisiin sekä muutamia ruokaohjeita. Pidän tuosta vihkosesta, koska sieltä löytyy paljon perusohjeita. Olen aika kova leipomaan, mutta en kuitenkaan aio tästä ruokablogia tehdä. Tuotokseni eivät taida yltää ihan sellaiseen, joten tämä olkoon poikkeus.
 
 
Sitten popsittiin muutamat piparit maidon kera ja lähdettiin vielä ulos ratsastamaan Ponilla ja majanrakennus puuhiin.
 
 
 
Pikku L joutuu vielä katselemaan rattaista poikien puuhia ja sekös välillä harmittaa. Vuoden alusta hän täyttää jo 1-vuotta, joten ei tässä varmaan enää kauan mene, kun kävellään omin jaloin.
 

Majanrakennuspuuhat parhaimmillaan. Saa nähdä, millainen siitä sitten tulee. En ole varma, rakennetaanko siihen oikein seinätkin, vai riittääkö pelkkä sokkeli. Joka tapauksessa sohvaa tässä jo kyhäillään.
 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…