Piparin tuoksua ja lasten leikkiä



Maanantai-iltana leivoimme sunnuntaina tekemästäni piparkakkutaikinasta pipareita poikien kanssa. Talon rakennus oli alkuperäinen suunnitelma, mutta näin siinä sitten kävi. Pojat jaksoivat oikein ahkerasti painella muotteja, kun saivat sen jälkeen syödä taikinaa. Sehän leipomisessa onkin parasta. Taikinaohje on sama, millä tein viime vuonnakin ja on osoittautunut hyväksi. Tosin pienen muutoksen kanssa. Mausteina käytin vain kanelia, inkivääriä ja lisäsin vielä sekaan kardemummaa. En nimittäin ollut muistanut ostaa piparkakkumaustetta ja kun tarkemmin muistelin, niin en ollut laittanut sitä sekaan viime vuonnakaan, samasta syystä. Mutta minusta maku on erittäin hyvä ja piparit maistuivat juuri miltä pitääkin. Yksinkertaisesta taikinasta riitti neljään pellilliseen, mutta taikinaa myös syötiin aika runsaasti.

 
 
 
 
Ohje on Asikkalan Maa-ja kotitalousnaisten reseptivihkosesta nimeltä Hyväksi havaittuja... Olen saanut sen joku vuosi takaperin ja kokeillut jo useampiakin ruokia. Vihossa on kaikkiaan 104 reseptiä suolaisiin ja makeisiin leivonnaisiin sekä muutamia ruokaohjeita. Pidän tuosta vihkosesta, koska sieltä löytyy paljon perusohjeita. Olen aika kova leipomaan, mutta en kuitenkaan aio tästä ruokablogia tehdä. Tuotokseni eivät taida yltää ihan sellaiseen, joten tämä olkoon poikkeus.
 
 
Sitten popsittiin muutamat piparit maidon kera ja lähdettiin vielä ulos ratsastamaan Ponilla ja majanrakennus puuhiin.
 
 
 
Pikku L joutuu vielä katselemaan rattaista poikien puuhia ja sekös välillä harmittaa. Vuoden alusta hän täyttää jo 1-vuotta, joten ei tässä varmaan enää kauan mene, kun kävellään omin jaloin.
 

Majanrakennuspuuhat parhaimmillaan. Saa nähdä, millainen siitä sitten tulee. En ole varma, rakennetaanko siihen oikein seinätkin, vai riittääkö pelkkä sokkeli. Joka tapauksessa sohvaa tässä jo kyhäillään.
 
 

Kommentit

Suositut tekstit