Siirry pääsisältöön

Jouluaaton tunnelmia




 
Pikku L oli ihmeissään kaikesta kimalluksesta ja hälinästä. Vauhtia riitti koko päiväksi ja tonttulakkikin pysyi kuin ihmeen kaupalla menossa mukana.
 
 
 
Ensimmäinen oma paketti jännitti sen verran, että äiti sai auttaa avaamisessa.
 
 
Ja sieltä paljastui aivan ensimmäiset kengät.
 
 
 
Jouluaatto oli ihana siitäkin huolimatta, vaikka meillä ei tänä vuonna ollutkaan aattoiltana lapsista kuin pikku L paikalla. Uusperheenä kun eletään, niin joulut vuorotellaan. Pikku L saikin sitten kaiken huomion osakseen ja tuo pikkutonttu kyllä onnistui antamaan iloisen joulumielen meille kaikille. Mukava porukkakin meitä oli joulupöydässä, vaikka osa tällä kertaa puuttuikin. Ensi vuonna ollaankin sitten taas kaikki koossa.
 
 
Tänään tulivat isommat lapset jo kotiin viettämään joululomaansa ja sen ansiosta vilinää riittää ja lahjoja on availtu taas. Kyllä olisikin joulunaika outoa ilman noita lapsia ja varmaan aika tylsääkin. Minäkin sain monta kivaa lahjaa ja yksi niistä oli kuntosalin jäsenkortti. Pikku itkutkin siinä tirautin, koska olen niin kovasti haaveillut siitä. Olen aikaisemmin käynyt säännöllisesti kuntosalilla ja jumpissa, mutta odotusajan ja vauvan syntymän johdosta jouduin lopettamaan ne, eikä mahdollisuutta aloittaa taas ole ollut. Mies oli sitten ajatellut, että nyt voisi olla hyvä hetki jatkaa tätä rakasta harrastusta. Vaikeaa edes selittää, miten hyvältä tuntuu ja miten paljon se minulle merkitsee.
 
 
 
Niina
 
 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina      

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...