Täällä on ollut aivan ihana aamu. Pikkupakkanen ja aurinko, juuri sopiva yhdistelmä. Otin vähän talvisia kuvia meidän karvakorvista syömässä aamuheiniään. Ponin ilmeestä päätellen, hän olisi syönyt heinänsä mielummin rauhassa ilman salamavalon räpsettä, joten otin nopeat kaksi kuvaa ja siirryin hevosten luo, jotka leikkivät keskenään vähän kauempana.
Hevosten touhuilua on mukava seurata. Ne ovat kyllä tulleet hirmu tärkeiksi meille. On vaikea edes kuvitella elämää ilman näitä karvakasoja. Kun saa pitää hevosia kotona, niin tutustuukin niihin ihan erilailla. Niistä tulee enemmän kavereita. Joka kerta, kun kävelen tarhan ohi, ne tulevat luokseni ja hörisevät. Jopa silloinkin, kun niillä on heinää turvan edessä. Haluavat tulla tervehtimään. Se tuntuu mukavalta.
Eilen olikin hirmuinen myrskytuuli ja hevoset oleilivat mielellään pihatossa suojassa. Otin ne sitten tavallista aikaisemmin illalla sisälle talliin. Aina tuollaisina päivinä pelkään, että kaatuuko joku puiston vanhoista puista talon päälle. Onneksi talo on sentään vahva hirsitalo, joten vaikka puu kaatuisikin, niin ei se tupaan tulisi.
Niin kaunista.
Käväisin museossakin, kun en ole sinne kesän jälkeen kurkistanutkaan. Kaikki tavarat oli niin kuin silloinkin, kuinkas muutenkaan. Museosta löytyy joitain vanhoja hevosten valjaita ja yhdet länget. Länkiä löytyy kyllä lisää muualtakin. Rekikin on olemassa, mutta sitä säilytetään tallin vintillä. Olisipa hauska laittaa se kuntoon, niin vois päästä vaikka Tapaninpäivän rekiajelulle. Valjaat pitäisi tosin hankkia vielä, koska käyttökuntoisia museosta ei valitettavasti löydy.
Kommentit
Lähetä kommentti