Siirry pääsisältöön

Pakkasaamuna

 
 
 
Täällä on ollut aivan ihana aamu. Pikkupakkanen ja aurinko, juuri sopiva yhdistelmä. Otin vähän talvisia kuvia meidän karvakorvista syömässä aamuheiniään. Ponin ilmeestä päätellen, hän olisi syönyt heinänsä mielummin rauhassa ilman salamavalon räpsettä, joten otin nopeat kaksi kuvaa ja siirryin hevosten luo, jotka leikkivät keskenään vähän kauempana.
 
 
Hevosten touhuilua on mukava seurata. Ne ovat kyllä tulleet hirmu tärkeiksi meille. On vaikea edes kuvitella elämää ilman näitä karvakasoja. Kun saa pitää hevosia kotona, niin tutustuukin niihin ihan erilailla. Niistä tulee enemmän kavereita. Joka kerta, kun kävelen tarhan ohi, ne tulevat luokseni ja hörisevät. Jopa silloinkin, kun niillä on heinää turvan edessä. Haluavat tulla tervehtimään. Se tuntuu mukavalta.
 
Eilen olikin hirmuinen myrskytuuli ja hevoset oleilivat mielellään pihatossa suojassa. Otin ne sitten tavallista aikaisemmin illalla sisälle talliin. Aina tuollaisina päivinä pelkään, että kaatuuko joku puiston vanhoista puista talon päälle. Onneksi talo on sentään vahva hirsitalo, joten vaikka puu kaatuisikin, niin ei se tupaan tulisi.
 

Niin kaunista.

 
Käväisin museossakin, kun en ole sinne kesän jälkeen kurkistanutkaan. Kaikki tavarat oli niin kuin silloinkin, kuinkas muutenkaan. Museosta löytyy joitain vanhoja hevosten valjaita ja yhdet länget. Länkiä löytyy kyllä lisää muualtakin. Rekikin on olemassa, mutta sitä säilytetään tallin vintillä. Olisipa hauska laittaa se kuntoon, niin vois päästä vaikka Tapaninpäivän rekiajelulle. Valjaat pitäisi tosin hankkia vielä, koska käyttökuntoisia museosta ei valitettavasti löydy.
 
 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina      

Kartanon keskiaikainen kellari

Päärakennuksen alla on kellari, jonka Museovirasto on arvioinut olevan jo  1400-luvulta.  Kellari on kuulunut vanhoihin perustuksiin, joiden päälle nykyinen kartano on siirretty 1800-luvun alkupuolella. Se on toiminut alkujaan jääkellarina. Kyrönjoesta kuljetettiin hevosella jäälohkareet kellariin, jossa ne säilyivät hyvin lämpimän vuodenajan, jotta saatiin maito ja ruoka säilymään viileänä. Kellari sijaitsee kartanon oikeassa päädyssä, pari metriä alapuolella maanpinnasta.  Kellarissa on upea tynnyriholvikatto. Katto on uskomattoman hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten vanha se onkaan. Holvikatto oli tyypillinen keskiaikaisissa kellareissa. Holvaamista varten kerättiin pienempiä kiviä kuin muurin rakentamiseen. Hyviä holvikiviä olivat levymäiset kivet, esimerkiksi liuskekivi. Holvi tarvitsee tukevan lähdön joko suoraan seinien päältä, seiniin jätetyistä koloista tai seinien ulokkeista. Holvaamista varten rakennettiin halutun muotoinen lau...