Siirry pääsisältöön

Itsenäisyyspäivän kattaus




Hyvää itsenäisyyspäivää!

Meillä juhlittiin sitä kattamalla pöytä vähän juhlavammaksi klo.16, vaikka tällä kertaa söimmekin ihan pienellä porukalla. Osa perheestä kun viettää viikonloppua toisaalla. Oli kuitenkin ihanan juhlavan tuntuista, kun pöytään levitettiin valkoinen liina ja kynttilät sytytettiin.



Lautasiksi ja tarjoiluastioiksi valitsin  Arabian Diamantit. Ne ovat kauniin romanttiset ruusuineen.

 
Aalto-maljakkoon hain kuusenhavuja ja laitoin kaveriksi hopealehtiä, jotka edelleen ja aina vaan ovat säilyneet hyvänä.
 
 
Menu oli yksinkertainen. Jauhelihamureke ja keitetyt perunat luonnonjogurtti kastikkeella. Lisukkeeksi kurkkutomaattisalaattia, tomaattisipulisalaattia ja punajuurisalaattia. Mahat tulivat kuitenkin täyteen ja sehän on pääasia. Koska meillä on nykyisin porkkanoita säkki tolkulla, niin lisään niitä vähän joka paikkaan. Tällä kertaa raastoin porkkanaa myös mureketaikinan sekaan ja sehän sopi sinne oikein mainiosti. Luonnonjogurttikastikkeessa oli tuorekurkkua, sitruunamehua, suolaa, sokeria ja mustapippuria.
 
 
Ja hevosille tarjoiltiin kuivaa heinää porkkanoiden kera. Hyvin maistui heillekin :)
 
 
Niina
 
 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...
2 kommenttia
Lue lisää

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina      
6 kommenttia
Lue lisää

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...
14 kommenttia
Lue lisää