Siirry pääsisältöön

200-vuotta vanhoja papereita



Minulla on taipumusta vähän vilkkaaseen mielikuvitukseen ja ehkä jonkun mielestä myös lapsellisen romanttiseen haaveiluun löytää satoja vuosia vanhoja kirjeitä, joista kukaan ei tietäisi mitään. Sellaisia, joissa pääsisi kurkistamaan kauan jo edesmenneen ihmisen elämään, joka mahdollisesti sisältäisi vähän draamaakin kenties. No, ehkäpä olen saanut vähän turhan paljon vaikutteita kirjoista, joita olen lukenut. Yksi suuri suosikkikirjani onkin Jane Johnsonin Neidon ryöstö, jonka sain joskus joululahjaksi. Toiset kirjat painuvat mieleen vuosiksi ja tämä on kyllä juuri sellainen. En ole ainakaan vielä löytänyt ihan sellaisia kirjeitä talosta, mutta jotain mielenkiintoista kuitenkin.

Löysin vintiltä vanhan lukitun laukun ja tottahan minua alkoi tietenkin vaivaamaan, että mitähän laukku mahtaisi sisältää, kun oli oikein lukkoon pantu. Jonkin aikaa mietin, että kuinkahan sen saisi avatuksi, kunnes muistin kerran nähneeni jossain pienen avaimen, mikä saattaisi sopia lukkoon. Avain löytyi ja kas vain, se oli juuri sopiva. Lähdin innoissani laukku kainalossa alakertaan tutkimaan sisältöä. Siellä oli paljon kirjeitä ja papereita, jotka näyttivät tärkeiltä ja erittäin vanhoilta. Joissain paperissa oli punainen sinetti ja vuosiluku 1846. Vanhimmat olivat tietenkin ruotsiksi kirjoitettu, joten en osaa sanoa mitä papereita ne oikein ovat. Niitä pitää siis tutkia vielä tarkemmin. Mutta rakkauskirjeitä ne eivät varmastikaan ole. Sellaisia laukku ei sisältänyt. Mutta yksi hääkutsu siellä oli. Hääkutsun lähettivät morsiamen vanhemmat, joissa pyysivät ystävällisesti olemaan läsnä tyttärensä ja tämän sulhasen Wihkiäisissä Kesäk. 26 p:nä 1914, kello 2 p:llä. Kaunis, vaikkakin hyvin koruton kutsu. Ei mitenkään verrattavissa tämän päivän hääkutsuihin.

Näistä papereista on löytynyt paljon virallista dokumenttia sukututkimusta varten. Joukossa oli myös avioehtosopimus 1800-luvulta. Silloin jo tehtiin sellaisia.

 
Kokosin vanhoja valokuvia kehyksiin, kun minusta tuntui niin kurjalta, että ne olivat laatikon pohjalla ihan unohduksissa. On hauska nähdä kuvista, että miltä talossa on näyttänyt silloin ennen. Monia tuttuja esineitä ja kalusteitahan niistä myös löytyy. Alla olevissa kehyksissä vasemmassa laidassa oleva kuva on otettu tuvasta. Siinä esiintyy talon väkeä valkoisissa esiliinoissaan. Tapetit ovat olleet melkoisen tummat silloin.
 

Käväisimme tänään poikien kanssa paikallisessa sisustusliikkeessä Sisustus Ruufuksessa ja sieltä tarttui mukaan tälläinen söpö sydän, jonka ripustin meidän makkarin oveen. Jotain pientä uuttakin on välillä kiva saada tänne vanhojen ja kuluneiden joukkoon.



Täällä muuten etsitään yhtä jos toista hukassa olevaa avainta. Yksi niistä on tuon eteisen klaffilipaston avain. Arvatkaa vain kuinka paljon sen lukittu sisältö vaivaa mieltäni.


Niina
 
 


Kommentit

  1. Mielettömiä löytöjä taas kerran oot tehnyt. Ja kieltämättä kyllä näin lukijanakin tuon lukitun lipaston sisällys kiinnostaa, toivottavasti avain löytyy ja pääset kurkistamaan mitä aarteita se kätkeekään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tälläiset löydöt ovat niitä parhaimpia varmaan. Ja tosiaan se lipasto. Kyllä se pitää auki saada jollain keinolla.

      Poista
  2. Walla hyvä postaus taas kerran. Mielenkiintoisilta näyttivät löytösi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva, että tykkäsit. On aina mukava kuulla lukijoiden mielipiteitä. Ja löydöt ovat tosiaan sen verran mielenkiintoisia, että niihin täytyy vielä paneutua tarkemmin :)

      Poista
  3. Todella kaunista tuo kaunokirjoitus, osaisinpa minäkin. Teillä on mielenkiintoinen talo, mitähän kaikkea tulet vielä löytämäänkään. Anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sano muuta. Kyllä on tasaista ja kaunista käsialaa. Täällä talossa ei aika tule pitkäksi, kun on monenlaista tutkittavaa ja puuhasteltavaa :)

      Poista
  4. Vanhat paperit sinetteineen ja musteineen ovat niin kovin kauniita. Kannattaisiko sinun kuitenkin teettää valokuvista kopioita esille, koska auringonvalo voi tuhota herkkiä kuvia. Minä en uskalla pitää esillä vanhoja kuvia, vaan olen kaikki kopioinut tietokoneelle ja hienoimmat teetetyt laittanut kehyksiin. Ihan vain varmuuden vuoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä ole tuota tullut ajatelleeksikaan, että voisivat tosiaan vaurioitua esillä ollessaan. Hyvä huomio!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla