Minulla on taipumusta vähän vilkkaaseen mielikuvitukseen ja ehkä jonkun mielestä myös lapsellisen romanttiseen haaveiluun löytää satoja vuosia vanhoja kirjeitä, joista kukaan ei tietäisi mitään. Sellaisia, joissa pääsisi kurkistamaan kauan jo edesmenneen ihmisen elämään, joka mahdollisesti sisältäisi vähän draamaakin kenties. No, ehkäpä olen saanut vähän turhan paljon vaikutteita kirjoista, joita olen lukenut. Yksi suuri suosikkikirjani onkin Jane Johnsonin Neidon ryöstö, jonka sain joskus joululahjaksi. Toiset kirjat painuvat mieleen vuosiksi ja tämä on kyllä juuri sellainen. En ole ainakaan vielä löytänyt ihan sellaisia kirjeitä talosta, mutta jotain mielenkiintoista kuitenkin.
Löysin vintiltä vanhan lukitun laukun ja tottahan minua alkoi tietenkin vaivaamaan, että mitähän laukku mahtaisi sisältää, kun oli oikein lukkoon pantu. Jonkin aikaa mietin, että kuinkahan sen saisi avatuksi, kunnes muistin kerran nähneeni jossain pienen avaimen, mikä saattaisi sopia lukkoon. Avain löytyi ja kas vain, se oli juuri sopiva. Lähdin innoissani laukku kainalossa alakertaan tutkimaan sisältöä. Siellä oli paljon kirjeitä ja papereita, jotka näyttivät tärkeiltä ja erittäin vanhoilta. Joissain paperissa oli punainen sinetti ja vuosiluku 1846. Vanhimmat olivat tietenkin ruotsiksi kirjoitettu, joten en osaa sanoa mitä papereita ne oikein ovat. Niitä pitää siis tutkia vielä tarkemmin. Mutta rakkauskirjeitä ne eivät varmastikaan ole. Sellaisia laukku ei sisältänyt. Mutta yksi hääkutsu siellä oli. Hääkutsun lähettivät morsiamen vanhemmat, joissa pyysivät ystävällisesti olemaan läsnä tyttärensä ja tämän sulhasen Wihkiäisissä Kesäk. 26 p:nä 1914, kello 2 p:llä. Kaunis, vaikkakin hyvin koruton kutsu. Ei mitenkään verrattavissa tämän päivän hääkutsuihin.
Näistä papereista on löytynyt paljon virallista dokumenttia sukututkimusta varten. Joukossa oli myös avioehtosopimus 1800-luvulta. Silloin jo tehtiin sellaisia.
Kokosin vanhoja valokuvia kehyksiin, kun minusta tuntui niin kurjalta, että ne olivat laatikon pohjalla ihan unohduksissa. On hauska nähdä kuvista, että miltä talossa on näyttänyt silloin ennen. Monia tuttuja esineitä ja kalusteitahan niistä myös löytyy. Alla olevissa kehyksissä vasemmassa laidassa oleva kuva on otettu tuvasta. Siinä esiintyy talon väkeä valkoisissa esiliinoissaan. Tapetit ovat olleet melkoisen tummat silloin.
Käväisimme tänään poikien kanssa paikallisessa sisustusliikkeessä Sisustus Ruufuksessa ja sieltä tarttui mukaan tälläinen söpö sydän, jonka ripustin meidän makkarin oveen. Jotain pientä uuttakin on välillä kiva saada tänne vanhojen ja kuluneiden joukkoon.
Täällä muuten etsitään yhtä jos toista hukassa olevaa avainta. Yksi niistä on tuon eteisen klaffilipaston avain. Arvatkaa vain kuinka paljon sen lukittu sisältö vaivaa mieltäni.
Niina
Mielettömiä löytöjä taas kerran oot tehnyt. Ja kieltämättä kyllä näin lukijanakin tuon lukitun lipaston sisällys kiinnostaa, toivottavasti avain löytyy ja pääset kurkistamaan mitä aarteita se kätkeekään. :)
VastaaPoistaKiitos, kyllä tälläiset löydöt ovat niitä parhaimpia varmaan. Ja tosiaan se lipasto. Kyllä se pitää auki saada jollain keinolla.
PoistaWalla hyvä postaus taas kerran. Mielenkiintoisilta näyttivät löytösi.
VastaaPoistaKiitos! Kiva, että tykkäsit. On aina mukava kuulla lukijoiden mielipiteitä. Ja löydöt ovat tosiaan sen verran mielenkiintoisia, että niihin täytyy vielä paneutua tarkemmin :)
PoistaTodella kaunista tuo kaunokirjoitus, osaisinpa minäkin. Teillä on mielenkiintoinen talo, mitähän kaikkea tulet vielä löytämäänkään. Anneli
VastaaPoistaNo sano muuta. Kyllä on tasaista ja kaunista käsialaa. Täällä talossa ei aika tule pitkäksi, kun on monenlaista tutkittavaa ja puuhasteltavaa :)
PoistaVanhat paperit sinetteineen ja musteineen ovat niin kovin kauniita. Kannattaisiko sinun kuitenkin teettää valokuvista kopioita esille, koska auringonvalo voi tuhota herkkiä kuvia. Minä en uskalla pitää esillä vanhoja kuvia, vaan olen kaikki kopioinut tietokoneelle ja hienoimmat teetetyt laittanut kehyksiin. Ihan vain varmuuden vuoksi :)
VastaaPoistaNo enpä ole tuota tullut ajatelleeksikaan, että voisivat tosiaan vaurioitua esillä ollessaan. Hyvä huomio!
Poista