Siirry pääsisältöön

Eteishallin fiftarityyli

 
 
 
 
 

 
 
Eli tässä kuvia pääsisäänkäynnin eteishallista. Sinne on kerääntynyt mukava joukko aitoja 50-luvun huonekaluja. Kirjahyllyn raahasin siihen tänään vintiltä. Olin jo pitkään miettinyt, että mitä peilin alle laittaisi, kun se näytti niin tyhjältä. Kirjahyllyn yllä oleva peili on teetetty talon alkuperäisistä ikkunanpokista paikallisessa yrityksessä nimeltä Enkeli Werstas. Meillä on toinen samanlainen myös toisessa eteisessä. Nahkasohva on ollut vuosikymmenet juhlasalissa samassa ryhmässä kahden muun sarjaan kuuluvan sohvan kanssa. Siirsimme sen tähän tilaan, koska halusimme saada saliin suuremman ruokailuryhmän juhlia varten, eikä tilaa olisi ollut molemmille. Nyt tuossa sohvalla on sitten hyvä jonottaa kylppäriin pääsyä.Vastapäätä oleva ovi nimittäin johtaa sinne. Oven vieressä oleva klaffilipasto on yksi talon kauneimmista antiikkikalusteista, ainakin minun mielestäni. Siihen liittyy myös eräs mysteeri. Ylintä luukkua ei ole avattu moniin vuosikymmeniin. Avain on kadonnut aikapäiviä sitten, eikä lukkoa ole haluttu rikkoa, koska kaunis lipasto olisi kärsinyt siitä. Isäntä kävi teetättämässä eräänä päivänä lukkoon uuden avaimen, käyttäen alemman kaapiston lukkoa mallina. Epäilemme siis, että kaappeihin sopii sama avain. Kävi kuitenkin niin, että testattuamme avainta alempaan lukkoon, se meni katki, joten mysteeri jäi selvittämättä. Mitähän siellä mahtaakaan olla. Jotain erittäin salaperäistä varmaan.
 
 
 
 
Niina
 
 
 



Kommentit

  1. Oli niin jännä juttu tuo avaimen katkeaminen että meni ihan kylmät väreet selkää pitkin. Mitähän siellä lukitussa luukussa on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo. Tiedä mitä sieltä löytyykään. Itse toivoisin siellä olevan jotakin satoja vuosia vanhoja kirjeitä ja ehkä valokuviakin. Isäntä varmaan toivoisi löytävän sieltä paksu setelitukon :)

      Poista
  2. Mä en malttais olla avaamatta..Mutta toivotaan, että sieltä paljastuu jotain erittäin mukavaa ja yllätyksellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kieltämättä itseäkin kiinnostaisi jo tietää, mitä kaappi kätkeekään sisäänsä. Eiköhän se pian selviä :)

      Poista
  3. Mä kokeilisin tota pokapeiliä tuonne klaffilipaston päälle! Mittasuhteet sattuisivat ehkä paremmin yhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmaan oikeassa. Se kävisi sinne hienosti, mutta pokapeili on enemmän esillä tuossa. Ihailen sitä joka kerta, kun tulen ulko-ovesta sisälle. Se on niin kivasti heti vastassa ja meillä on Pikku L:n kanssa tapana jäädä peilin eteen naureskelemaan, kun tullaan vessasta vaipanvaihdosta tai kävellessämme käytävää pitkin peilin ohitse. Joskus käytännönasiat menevät sisustuksellisten näkökulmien ohitse :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla