Siirry pääsisältöön

Vilkaisu vierashuoneeseen

 
 
 Ajattelin esitellä vähän yläkerran toisen vierashuoneen tämänhetkistä ilmettä. Remontoimme huoneen vuosi sitten juuri ennen joulua. Pääsin laittamaan elämäni ensimmäistä laminaattilattiaa ja se olikin vallan hauskaa puuhaa, kun vauhtiin pääsi. Lopputuloskin oli yllättävän siisti. Oltiin kyllä hirmu tarkkoja, jottei mikään menisi pieleen. Kuvia valmiista huoneesta lisää täällä
 
Huoneeseen on yritetty kerätä sinne sopivia huonekaluja.Valkoinen kirjoituspöytä oli ensimmäinen asukas. Huone on kuin tehty sille. Täällä aiempaa postausta pöydästä.
 
 
 
Kuvassa oleva vanha peltinen rasia on todella kaunis ja jotenkin sopii huoneen romanttiseen tunnelmaan. En tiedä mistä rasia on peräisin ja mikä on ollut sen käyttötarkoitus, mutta minä olen kerännyt sinne kaikenlaisia vanhoja juttuja. Se, joka seuraavan kerran vierailee huoneessa, voi kurkistaa sinne.
 

 
 
Oikeassa alakuvassa on vaasi, jonka alkuperää yritimme selvittää silloin joskus viime keväänä. Täältä löydät lisää siitä. Bukovskilta kerrottiin, että vaasi on todennäköisesti 1900-luvun alulta, vaikka jäljitteleekin vanhempaa tyyliä. Arvoksi voidaan laskea lähinnä tunnearvo, mutta sehän sopii meille. Pinnassa on ollut rusehtava maali, joka on kulunut lähes täysin pois. Näinhän se onkin paljon kauniimpi ja sopii täydellisesti tähän huoneeseen mm. tuon rasian kaveriksi.
 
 
 
 
Olisi kiva saada tänne joku kaunis vanha vaatekaappi vielä ja sitten valkoinen matto. Sellainen aika suuri pyöreä, jonka voisi osittain laittaa sängyn alle, saattaisi olla hyvä vaihtoehto.
 
 
 
Niina
 
 


Kommentit

  1. Kaunis huone. Hyvin on lattian laitto onnistunut. Ikkunat pisti silmään myös, on hienot ja malli on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olemme lattiaan tyytyväisiä, vaikka aluksi vähän arveluttikin, että kuinkahan se onnistuu ensikertalaisilta.

      Poista
  2. Hurmaava huone, niin romanttinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romanttinen tosiaan ja ihan erityylinen kuin mikään muu talon huoneista :)

      Poista
  3. Mä tykästyin heti ensi näkemältä tuohon kirjoituspöydän tuoliin :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis huone :). Mulla on muuten tuo ihan saman kirjoituspöydän tuoli, mutta se on maalattu mustaksi jossain vaiheessa historiaansa. Tuo peltirasia saattaisi olla suklaarasia - ennen vanhaan kun suklaarasiatkin olivat vähän fiinimpiä :). Muistan meillä olleen hyvin samantyyppinen, vähän pienempi tosin, jossa oli alunperin jotain suklaata tai muuta karkkia. Tuli joskus muinoin joululahjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tää on mun lempparihuone :) Itse tosi olen nukkunut siellä vain kerran, koska matkaa lastenhuoneisiin on sieltä niin paljon, ettei se oikein ole käytännöllinen vaihtoehto. Mutta vierashuoneeksi sopii hyvin.

      Itsekin ajattelin rasian saattavan olla vanha suklaarasia. Se on tosi kaunis ja sopisi vaikka korurasiaksikin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla