Siirry pääsisältöön

Hauskaa joulua!



Juhlasalin siivouspäivää on vietetty tänään. Valkoisia liinoja on levitelty pöydille ja herkkukippoja täytelty suklaakarkeilla ja pähkinöillä. Enää ei puutu, kuin kuusi ennen aattoillan kattausta. Nyt jään odottelemaan innolla jouluksi saapuvia vieraita. Heitä kaikkia onkin ollut jo kova ikävä.


 
 
 
Pikku L ja hänen siskonsa olivat siivoustouhuissa mukana ja he pitivät huolen siitä, että välillä myös leikittiin.
 

 
 
Blogi siirtyy nyt hetkeksi joululomalle. Tämän 30-lukulaisen joulukortin myötä toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua! Terveisin, Niina.
 
 
 
 
 




Kommentit

  1. Onpa kauniita joulukuvia teiltä. Oikein ihanaa joulunaikaa sinulle ja perheelle!

    VastaaPoista
  2. Riemullista Joulua rakkaittesi kanssa! Tv. Aulikki-täti perh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aulikki. Hyvää joulua myös teidän koko perheelle! Sekä ihmisille että karvakuonoille :)

      Poista
  3. Oikein Hyvää ja tunnelmallista Joulua sulle Niina! Kävin tarkistamassa olisiko jo osa 3. tullut :)

    T:Ulla K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvää joulua myös teidän perheelle! Jaa niin se tarina. Taidan tietääkin jo miten se päättyy ja pian saat kuulla sinäkin :)

      Poista
  4. Osaatko sanoa mistä ovat nuo pianon päällä olevat sokerikko ja kermakko, kahvipannun kanssa kotoisin ja miltä ajalta ? Itselläni samanlaiset, mutta sokerikossa ja kermakossa on myös kahvat. Noissahan ei ole ja niissä ei varmaan kuulu ollakkaan oikeasti. Omiini tuntuisi olevan lisätyt jälkikäteen. Leimoja en ole löytänyt mistään omista. Terveisin vt.kettunen@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla