Siirry pääsisältöön

Juhlahumua ja auringonlasku puutarhassa





Tänään on juhlittu J:n kaverisynttäreitä. Juhlat olivat onnistuneet ja meno oli mieletön, kuten voi kuvitella. Kymmenen poikaa saa aikaan aikamoisen määrän ääntä ja paikasta toiseen siirrytään vain juoksemalla. Mutta näin useampien synttärijuhlien järjestämisestä saadun kokemuksen ansiosta sitä osaa jo varautua aika lailla kaikkeen. Kun on tarpeeksi ohjelmaa, niin homma pysyy paremmin hallinnassa. Lapsille oli järjestetty ensimmäiseksi Vanhan Rengin arvoituksen ratkaiseminen. Kaikki alkoi kirjeestä, joka löytyi Rengin tuvasta. Vanha Renki oli kätkenyt tilalle aarteen, jonka vain rohkeimmat ja viisaimmat voisivat löytää. Tuvasta tuli etsiä ensimmäinen tavu, sekä vihje, joka johdatti Sammakkolammelle. Sieltä tuli etsiä seuraava tavu, sekä kiven koloon kätketty avain, joka sopi  Museon oveen. Museossa odotti esineiden tunnistaminen pareittain ja viimeinen tavu. Seuraavan vihjeen avulla päädyttiin kellariin, jonka ovella tuli tavuista saada aikaan oikea sana ja sen arvattuaan ovi kellariin aukesi. Siellä odotti sitten aarre arkussa. Jokaiselle oma pussi sisältäen pientä kivaa. Lapset jaksoivat yllättävän hyvin seurata ohjeita, vaikka ryhmä olikin aika suuri. Mutta kyllähän tälläisen suunnitteluun saa aikaa varata ja valmisteluihin myös. Tällä kertaa minulla oli L:n kummitäti toteuttamassa ohjelmaa ja apuna synttäreiden järjestämisessä muutenkin. Ei ihan yksin olisi onnistunut moinen. Ja kun isäntä oli vielä kolmantena aikuisena valvomassa lasten leikkejä, niin juhlat olivat oikein kivat.
Huomenna olisi tarkoitus viimeistellä terassin sisustusta. Tein sinne kynttilälyhtyjä ja maalasin tämä löytämäni ruosteisen tarjottimen niille alustaksi. Mitään suurempia uudistuksia ei terassille tule, vaan lähinnä tekstiileillä yritän saada ilmettä muutettua vähän raikkaammaksi.
 
Illalla kävin vielä puutarhassa ihailemassa yksin auringonlaskua. Oli niin hiljaista ja kaunista. Rakastan tätä paikkaa.
 
 
Niina

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…