Siirry pääsisältöön

Sunnuntain kuvat



Sateinen aamupäivä meni sisätiloja siivoillessa. Yritin myös tehdä paperille hahmotelmaa perennapenkistä. Se on hieman hankalan mallinen, koska pituutta on monta metriä ja leveyttä vain metri.  Yritän saada sijoiteltua kasvit lomittain niin, että takan olisi pidemmät ja rehevämmät ja edessä hieman matalemmat kukat. Osan perennoista siirrän toisesta penkistä ja osa pitää käydä ostamassa. Näin alustavasti penkkiin olisi tulossa eilen istuttamieni liljojen ja daalioiden lisäksi ainakin kotkansiipiä, tarhapäivänliljaa ja akileijaa. Väreinä on pääasiassa punainen, vaalenapunainen ja valkoinen.

Pikku L on tänään täyttänyt 4kk. Yritin ottaa kuvia hänestä leikkiessään lattialla, mutta se olikin aikamoinen haaste, kun poika viuhtoo kokoajan käsillään ja jaloillaan. Hän on oppinut myös kiljumaan oikein lujaa ja harrastaa sitä kaikki valveillaoloaikansa. Meteli on melkoista, mutta voi miten tyytyväinen hän onkaan tästä hienosta taidostaan. Aika menee niin kovin pian ja kokoajan ajattelen, että pitää nauttia näistä vauvantuoksuisista hetkistä, vielä kun niitä on.

Koivunoksat vihertävät kauniisti maljakossa. Aina se vain jaksaa yllättää, miten nopeasti silmuista aukeaa lehdet. Kohta ne ovat myös ulkona puissakin näkyvillä, ihan yllättäin.
Ostin viime sunnuntain peräkonttikirppikseltä hauskan taulun, joka on kuvakollaasissa. Toivottavasti vieraamme ymmärtävät sen olevan vitsi ;) Sunnuntain asuuni kuuluvat housut eivä muuten ole mummokalsarit, jos joku niin erehtyi luulemaan.


 
Taidampa mennä ulos vielä katsomaan onko maasta noussut uusia kasveja esiin. Se on aina yhtä hauskaa puuhaa. Sitten huomenna jos pääsisi sen kukkapenkin kimppuun.

Kommentit

  1. Haasteita sulla kukkapenkin teossa..meille tehtiin pihasuunnitelma,joka oli ehkä liian vaikea toteuttaa.pitkiä pitkiä kukkapenkkejä esim.pensasaidan eteen metritolkulla kahdella sivulla.muuten ok,mutta miten ehtii niitä hoitamaan..ja saada kasvit nousemaan talven jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, haasteiselta tämä tosiaan tuntuu. Ja kasvien pitäisi olla helppohoitoisiakin vielä.

      Poista
  2. mulla ihan sama haaste. Pitkä, paahteinen kukkapenkki navetan seinustalla. Ajattelin siihen punahattuja ja päivänhattuja (houkuttelevat hirveästi perhosia), muta sitten pitäisi vielä keksiä jotain jo alkukesästä kukkivaa... hmmm. Ei muuten ole ihan helppoja nämä perennapenkkien suunnittelut, jos haluaa, että joku kukkii koko kesän, kasvit sopivat yhteen ja vielä sopivat samanlaiselle paikalle... Ja sitten kun päätät, mitä haluat, et rehkä saakaan niitä mistään...

    Takuuvarmoja perennoja Suomen kukkapenkistä olivat muuten mirrinminttu (kukkii koko kesän) ja jättipoimulehti, joka sopii tosi hyvin taustaksi tai reunuskasviksi. Varsinkin siniset kukat tulivat tosi kauniisti esiin sen vierellä.

    Tännekin tulee yhteen toiseen, vähän varjoisempaan pitkään penkkin (siis mulla onkin kaksi pitkää penkkiä...) akilleijoja ja jotain muuta...Akilleijaa siinä on ollutkin mutta penkki pitää uusia... Ja ainahan perennapenkkiin voi muuten laittaa myös yksivuotisia kesäkukkia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan niin monta asiaa mitä ottaa huomioon. Penkki on niin näkyvällä paikalla, että olisi kiva jos siellä kukittaisiin myös mielellään koko kesä. Varmaan tulen turvautumaan myös kesäkukkiin ainakin tänä vuonna. Voihan sitä penkkiä sitten rakennella vaikka ensi kesänä taas lisää, kun näkee ensin minkälaiselta se tulee näyttämään. Minusta vaikeinta on juuri sen hahmottaminen etukäteen. Mirrin minttu tosiaan, sitä meillä oli lapsuuden kodissanikin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…