Siirry pääsisältöön

Tarina vuosisatojen takaa



Alkuviikkomme on ollut touhua täynnä. Olemme ystäväni avustuksella perustaneet kasvimaan, istuttaneet kukkia, jutelleet lapsuusajoista, saunoneet, käyneet museossa ym. Mukavaa on ollut.

Vierailimme tosiaan tänään aamupäivällä Kurikan kotiseututalolla ja museossa. Katseltavaa riitti ja kiinnostavia esineitä myös. Uskaltauduinpa kiipeämään vanhaan vesitorniinkin, vaikka vähän hirvittikin. Museossa oli ihanasti esillä eri aikakausien esineistöä. Kiinnostavimpia olivat kivikautiset löydökset ja tietenkin rakastamani talonpoikaisesineistö. Ja sitten vanha kirkon jalkapuu, johon liittyy eräs tarina tämän tilamme kolmannesta isännästä.

Talon kolmas isäntä, Markus Kurikka nimeltään, oli syystä tai toisesta joutunut oikeuden eteen 20 ja 21. maaliskuuta vuonna 1651. Hän saapui paikalle myssy päässään ja täydessä humalassa oikeudelle uhitellen, jonka vuoksi hänet laitettiin jalkapuuhun päätään selvittelemään. Kun seuraava päivä koitti, ei tilanne ollut parantunut Markuksen osalta, vaan hän oli edelleen humalassa, eikä aikonut hatustaankaan luopua ja voudin napattu hatun hänen päästään Markus raivostui ja löi nyrkkiä pöytään sanoen:  "Sellaista ei pitänyt tekemän voudin eikä kenenkään muunkaan, vaan piru hänet perikööt, hänellä oli ollut myssy päässään kuninkaiden ja ruhtinaiden edessä, joko sitten nyt! Istuessaan ensimmäisenä päivänä jalkapuussa Markus oli lähetellyt voudille ja tuomarille kasapäin herjoja, joita kappalainen Eskil ja autiovouti Heikki Simonpoika auliisti antoivat oikeuden tietoon. Vouti ja tuomari olivat Markuksen mielestä "kelmejä ja varkaita". Kihlakunnanoikeus ei ottanut juttua päättääkseen, vaan siirsi sen suoraan hovioikeuden käsiteltäväksi.



Kommentit

  1. Suoraan hoviin siis :), hauska tarina, kiitos kun jaoit sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Sellaasta kunnon pohojalaasta uhoa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miniloma jouluisessa Helsingissä

Hei!

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja tunnelma on kyllä aivan eri nyt Suomen 100-vuotis juhlavuonna, kuin aiempina. Monenlaisia juhlallisuuksia on ollut, joihin mekin olemme osallistuneet. Itsenäisyyspäivän juhlaan menemme myös keskiviikkona, jonka jälkeen loppuilta juhlitaankin perheen kesken hienosti syöden ja tunnelmoiden. Aivan ihanaa!

Mennyt viikonloppukin oli mitä mainioin. Olin vierailulla siskoni luona Helsingissä Vallilassa. Kävelimme pitkin katuja, ihastellen tunnelmallisia vanhoja puutaloja. Siitä suuntasimme Tuomaan markkinoille ja joulufiilis oli taattu. Ihmisiä oli melkoisesti liikenteessä näin avajaisten aikaan ja myyjien luokse sai aivan jonottaa. Ihana kokemus kuitenkin, vaikka en onnistunut mitään sieltä ostamaankaan. Jukolan Juuston cheddareita maistelimme kyllä. Ne ovat todellista herkkuamme ja löytyvät myös meidän itsenäisyyspäivän juhlapöydästämme sekä joulupöydästämme. Suosittelen maistamaan!

Olen hieman haeskellut joulufiilistä tässä, kun tuntuu, ettei ole oikein …

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…