Siirry pääsisältöön

Puistossa

 
 
 
 
 
 
Ihana lämmin sunnuntai! Uskaltauduimme vihdoin vähän pihahommiin sairastelujen jälkeen, kun olo oli tänään jo sen verran hyvä. Ärsyttäviä tuollaiset kesäflunssat. Ei millään haluisi viettää näitä aurinkoisia päivä nenäliinojen kanssa sängynpohjalla, mutta minkäs teet. Sain siirretyksi perennapenkkiin jo osan kasveista, joita kaivoin pihapiiristä. Isäntä puolestaan kaivoi kasvihuoneen pohjalta kammottavan heinikon pois, niin saavat työmiehet sitten tulla maanantaina mittailemaan, että paljonko lasia tarvitsee laittaa. Kivaa, että saadaan nyt lopultakin sekin asia kuntoon. Tomaatintaimia olenkin jo ulkoiluttanut ahkerasti aina päivisin, jotta karaistuisivat ennen muuttoa kasvihuonekotiin. Ja ne kasvimaan kylvöt itävät jo. Jee! Näitä elämän pieniä iloja.
 
Puistomme vanhat puut ovat lumoavia. Paksujen satavuotiaitten runkojen seurassa tuntee itsensä niin kovin pieneksi ja nuoreksi. Mitä kaikkea ne ovatkaan ehtineet nähdä ja kokea. Vaikka itse olenkin sitä mieltä, että osan saisi jo kaataakin, jotta saataisiin avaruutta pihaan, niin samalla ymmärrän miten vaikeaa niistä onkaan valita ne yksilöt, joista luopua. Sitä tulee harkita tarkkaan. Aika paljon on isäntä tänä keväänä pistänytkin pienempiä puskia matalaksi ja sahannut haarautuvia oksia isommista puista, joten ehkä nyt sitten katsotaan ensin, miltä maisema näyttää kun lehdet tulevat puihin. 
 
Sammakkolammessa käy aikamoinen vilske. Taitaa tulla ennätysmäärä pikkuisia kurnuttajia tänä kesänä. Lampi vetää puoleensa myös muita vierailijoita, kuten kuvasta näkyy.
 
Hyvää ja kaunista viikon alkua! Terv. Niina



Kommentit

  1. On teillä vaan ihana paikka, onnea sen johdosta! Omani ei ole läheskään noin iso mutta tällä hetkellä tuntuu etten isompaa jaksaisi siivotakaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Sepäs se, kun piha on suuri niin tuntuu välillä, että vaikka kuinka siivoaa, niin silti on vielä vaikka kuinka paljon tehtävää. Epätoivon iskiessä sitä näkeekin enää ne hoitamattomat alueet. Pidän kyllä siitäkin, että pihassamme on myös sitä "villiä luontoa", johon ei tarvitsekaan koskea.

      Poista
  2. Samaa mieltä edellisen kanssa, ihana paikka! Itse olen miettinyt noita puita joissa kasvaa sieniä, pahkoja, mitä ovatkaan että onkohan se niille hyvä asia vai ei... Tulevan tuvan pihassa on pihlaja, joka on kuulemma laho ja puun alaosa on täynnä sienikasvustoa. Mutta vanhan kansan uskomusten mukaan pihlajaa ei saisi kaataa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Kyllähän nuo sienet vähän kertovat siitä, että rungon sisällä on jokin vaurio ja jossain vaiheessa puu sitten lopulta kuolee ja kaatuu. Eli tämä meidän koivu ja teidän pihlajannekin aikanaan kuolee pois ja varmaan kannattaisi kaataa ennen sitä. En sitten tiedä kumpi mahtaa olla suurempi riski, jättää pihlaja kaatamatta ja saada se mahdollisesti sitten joku kaunis päivä niskaansa, vai uhmata tätä vanhan kansan uskomusta :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…