Siirry pääsisältöön

Purjelaivoja ja vanhoja matkalaukkuja



Kävin vintillä penkomassa taas kerran. Tällä kertaa tutkin toista päätä, jossa en pahemmin olekaan ennen käynyt koluamassa. Vinttimmehän on siis valtavan kokoinen. Tilaa on ja tavaraa myös. Tällä kertaa löysin sieltä nämä ihanat vanhat matkalaukut. Aivan upeat sisustusjutut jonnekin. Ja sitten seinävaate purjelaivoista oli mieluinen löytö, kun minulla on tämä purjelaivabuumikin päällä.


Voisin viettää mielelläni enemmänkin aikaani tutkiskellen vintissä näitä vanhoja juttuja, mutta mahdollisuutta ei ole ollut vielä sellaiseen, koska siellä on ihan eristyksissä kodin tapahtumista ja kun on lapsia talossa niin... Vain pikaisia visiittejä siis, jolloin löytöjä riittää vielä pitkäksi aikaa. Toisaalta on varmaan parempikin niin. Minulle tulee vähän ahdistava olo, jos uppoudun liian pitkäksi aikaa noiden vanhojen tavaroiden joukkoon. Mistä lie johtuu.

Laukut muuttavat varmasti vielä alakertaan, kunhan keksin niille sopivan paikan. Olen nähnyt monissakin sisustuslehdissä aivan ihania oivalluksia laukkujen uusiokäyttöön.  
 
 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Kartanon keskiaikainen kellari

Päärakennuksen alla on kellari, jonka Museovirasto on arvioinut olevan jo  1400-luvulta.  Kellari on kuulunut vanhoihin perustuksiin, joiden päälle nykyinen kartano on siirretty 1800-luvun alkupuolella. Se on toiminut alkujaan jääkellarina. Kyrönjoesta kuljetettiin hevosella jäälohkareet kellariin, jossa ne säilyivät hyvin lämpimän vuodenajan, jotta saatiin maito ja ruoka säilymään viileänä. Kellari sijaitsee kartanon oikeassa päädyssä, pari metriä alapuolella maanpinnasta.  Kellarissa on upea tynnyriholvikatto. Katto on uskomattoman hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten vanha se onkaan. Holvikatto oli tyypillinen keskiaikaisissa kellareissa. Holvaamista varten kerättiin pienempiä kiviä kuin muurin rakentamiseen. Hyviä holvikiviä olivat levymäiset kivet, esimerkiksi liuskekivi. Holvi tarvitsee tukevan lähdön joko suoraan seinien päältä, seiniin jätetyistä koloista tai seinien ulokkeista. Holvaamista varten rakennettiin halutun muotoinen lau...

ARVONTA! Yksivuotiaan blogin kunniaksi

Blogi täytti tiistaina vuoden ja tämän kunniaksi olenkin päättänyt suorittaa pääsiäisaiheisen tuotearvonnan teidän ihanien lukijoiden kesken!! Palkintona on tämä suloinen pääsiäisasetelma, jonka on ystävällisesti lahjoittanut kurikkalainen Sisustuskauppa Sisustus Ruufus . Suuri kiitos heille siitä! Arvonta on blogin ensimmäinen ja olen innoissani, että saan sellaisen nyt järjestää teille. Sisustus Ruufukselta löytyy myös verkkokauppa, joita päivitelläänkin parhaillaan ja tuotteita tupsahtelee kokoajan lisää kaikkien saataville. Olen keksinyt teille pienen tehtävän, joka liittyy juuri verkkokauppaan ja vastaamalla seuraavaan kysymykseen oikein kommenttiboksissa, olet mukana arvonnassa. Verkkokauppaan pääset täältä Verkkokaupasta löytyy mm. eräs aivan ihastuttava penkki, jonka huolisin itsekin oikein mieluusti meidän puutarhaan, johonkin ihanaan suojaisaan paikkaan.  Kysymys kuuluu näin: Penkillä on kimppu tulppaaneja, mutta minkähän värisiä ne mahtavat ollakaan...