Siirry pääsisältöön

Kartanon kukkatarhat


 Talomme vieressä on vanha kivimuuri, jonka eteen olen perustamassa uutta pitkää kukkapenkkiä. Tänään laitoin Dahliat ja Liljat maahan ja pari orvokkia, jotka jäivät yli ruukkuasetelmista. Tarkoitus olisi reunustaa penkki vielä harmailla tiilillä, joita meiltä löytyy ja laittaa sitten jotain perennoja ja kesäkukkia myöhemmin koko penkin pituudelta. Penkki onkin melkoisen pitkä ja siitä tulee näyttävä, jos saan sopivat kukat valituksi siihen. On kiva laittaa jotain uutta, vaikka pihapiirissämme onkin paljon kukkia jo ennestäänkin. Niitä ikivanhoja ihania perennoja. Kartanon kukkatarhat ovat olleet aikanaan juhlallinen näky ja palvelusväkeä on tarvittu sen ylläpitämiseen. Ymmärrettävästi sellaisia hiekkapolkuja, jotka risteilivät nurmikentän poikki eivät tänä päivänä ole mahdollisia, koska aika ei millään riitä sellaiseen. Reunatkin piti kuulemma tasoittaa keittiösaksilla.

Palvelusväkeä puutarhassa vuonna 1920.(Kuva: Perhealbumista)
 

Nykyään puutarhassa on suuri ruohokenttä, jota reunustavat omenapuut ja kukkaistutukset sitten kesällä.
 
En malttanut olla laittamatta begonioitakin jo ruukkuihin rappusille orvokkien kanssa. Saa nähdä
miten ne selviävät nyt sitten. Nostan ruukut tietysti yöksi sisälle ja pidän aluksi vain vähän aikaa ulkona, jos ne sitten sietäisivät paremmin viileää ilmaa. Orvokit varmasti pärjäisivätkin jo ihan hyvin. Jostain syystä on hyvin vaikea olla istuttamatta kukkia jo toukokuuna alusta, kun kaupat ovat täynnä niitä ja ne suorastaan huutavat hyllyissään ostamaan.

Nyt rupean sitten suunnittelemaan kukkapenkin istutuksia. Taidan hankkia sinne ainakin Ihmekukkaa, josta pidän kovasti.

Kommentit

  1. Täällä Muonamiehen mökillä on vähän samansuuntaisia projekteja mielessä, tosin puitteet eivät kyllä ole yhtä mahtavat. Tuo kivimuuri ja perennapenkki -yhdistelmä kuulostaa hyvältä. Mielenkiinnolla odotan, mitä siihen istutat. Mummukin ihastelee kartanoasi, se on kyllä upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Pidän kovasti kun on tekemistä, mutta entisaikojen loistokkuuteen on varmaan vielä pitkä matka. Tosin meille riittää kyllä arkisemmatkin olot. Minä taas ihastelen kovasti teidän kodikasta mökkiänne, missä on niin lämmin tunnelma.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina      

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...