Siirry pääsisältöön

Maidoton, muttei pöllötön



Jouduin pariksi viikoksi maidottomalle dieetille. Aluksi ajattelin, että eipä se nyt varmaan kovin vaikeaa ole. Nyt tuntuu kyllä siltä, että sitä se todella on. Ei sitä ymmärräkään miten paljon tulee käytettyä maitotuotteita ihan päivittäin. Nyt katson kaihoisasti juustoakin, jota luulin syöväni muutenkin hyvin vähän. Ja sehän on muutenkin niin, että kun ei jotain saa niin sitä rupeaa haluamaan. No, kyseisellä dieetillä olen vauvan kuivan ihon vuoksi ja se on ihan tarpeeksi tärkeä syy miksi tämä on kestettävä.

Eilen ompelin pitkään haluamani pehmopöllön. L on "paininut" sen kanssa innokkaasti. Pöllöstä tuli siis kiva kaveri muiden joukkoon, joita meillä on jo ennestään. Rengin tupaan tein hassun hiirulaisenkin, joka varmaan vilahtaa jossain kuvassa, kun siirryn taas sinne joku päivä räpsimään. Kyllähän aitassa aina yksi hiiri kuuluu olla ;)

Pöllö ei todellakaan ole kummoinen taidonnäyte. Leikkasin ihan vaan vapaalla kädellä kankaista palat ja ompelin ne yhteen. Mutta pääasiahan ei olekaan laatu vaan se, että siitä on iloa jollekin.
 

Ja tämä ovi. Voi sitä raukkaa. Se on ihan unohtunut maalata valkoiseksi. Mutta nyt kun siihen on tottunut, niin ei sitä millään raaskisikaan. Hassua, miten joskus voi olla vaikea tehdä päätös, vaikka näkee aivan selvästi, että se on ainoa vaihtoehto. Tästä ovesta kuljetaan yläkertaan.
 
Pihatöitä saa taas jatkaa tänäänkin. Isäntä on isompien poikien kanssa raivannut pihan reunalta pusikoita, jotta näkyisi paremmin joelle. Puistomme päässä on ihana kohta, johon haluaisin laittaa pihakalusteet. Siitä on niin kaunis näköala. Ehkä siellä joku ilta voisi sitten istua ja juoda vaikka kupin teetä.




Niina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…