Siirry pääsisältöön

Maidoton, muttei pöllötön



Jouduin pariksi viikoksi maidottomalle dieetille. Aluksi ajattelin, että eipä se nyt varmaan kovin vaikeaa ole. Nyt tuntuu kyllä siltä, että sitä se todella on. Ei sitä ymmärräkään miten paljon tulee käytettyä maitotuotteita ihan päivittäin. Nyt katson kaihoisasti juustoakin, jota luulin syöväni muutenkin hyvin vähän. Ja sehän on muutenkin niin, että kun ei jotain saa niin sitä rupeaa haluamaan. No, kyseisellä dieetillä olen vauvan kuivan ihon vuoksi ja se on ihan tarpeeksi tärkeä syy miksi tämä on kestettävä.

Eilen ompelin pitkään haluamani pehmopöllön. L on "paininut" sen kanssa innokkaasti. Pöllöstä tuli siis kiva kaveri muiden joukkoon, joita meillä on jo ennestään. Rengin tupaan tein hassun hiirulaisenkin, joka varmaan vilahtaa jossain kuvassa, kun siirryn taas sinne joku päivä räpsimään. Kyllähän aitassa aina yksi hiiri kuuluu olla ;)

Pöllö ei todellakaan ole kummoinen taidonnäyte. Leikkasin ihan vaan vapaalla kädellä kankaista palat ja ompelin ne yhteen. Mutta pääasiahan ei olekaan laatu vaan se, että siitä on iloa jollekin.
 

Ja tämä ovi. Voi sitä raukkaa. Se on ihan unohtunut maalata valkoiseksi. Mutta nyt kun siihen on tottunut, niin ei sitä millään raaskisikaan. Hassua, miten joskus voi olla vaikea tehdä päätös, vaikka näkee aivan selvästi, että se on ainoa vaihtoehto. Tästä ovesta kuljetaan yläkertaan.
 
Pihatöitä saa taas jatkaa tänäänkin. Isäntä on isompien poikien kanssa raivannut pihan reunalta pusikoita, jotta näkyisi paremmin joelle. Puistomme päässä on ihana kohta, johon haluaisin laittaa pihakalusteet. Siitä on niin kaunis näköala. Ehkä siellä joku ilta voisi sitten istua ja juoda vaikka kupin teetä.




Niina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miniloma jouluisessa Helsingissä

Hei!

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja tunnelma on kyllä aivan eri nyt Suomen 100-vuotis juhlavuonna, kuin aiempina. Monenlaisia juhlallisuuksia on ollut, joihin mekin olemme osallistuneet. Itsenäisyyspäivän juhlaan menemme myös keskiviikkona, jonka jälkeen loppuilta juhlitaankin perheen kesken hienosti syöden ja tunnelmoiden. Aivan ihanaa!

Mennyt viikonloppukin oli mitä mainioin. Olin vierailulla siskoni luona Helsingissä Vallilassa. Kävelimme pitkin katuja, ihastellen tunnelmallisia vanhoja puutaloja. Siitä suuntasimme Tuomaan markkinoille ja joulufiilis oli taattu. Ihmisiä oli melkoisesti liikenteessä näin avajaisten aikaan ja myyjien luokse sai aivan jonottaa. Ihana kokemus kuitenkin, vaikka en onnistunut mitään sieltä ostamaankaan. Jukolan Juuston cheddareita maistelimme kyllä. Ne ovat todellista herkkuamme ja löytyvät myös meidän itsenäisyyspäivän juhlapöydästämme sekä joulupöydästämme. Suosittelen maistamaan!

Olen hieman haeskellut joulufiilistä tässä, kun tuntuu, ettei ole oikein …

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…