Siirry pääsisältöön

Terassilla muistellen



Aamupäivällä käytyäni kasvimaalla ja kasvihuoneessa kitkemässä, istahdin terassille lukemaan kirjoja. Löysin hyllystä vuosia sitten saamani kirjan Hevoslaitumilla ( Juha Erola, Markku Saastamoinen. Vudeka Hevostietokirjat). Se on ihanaa kesäluettavaa parhaimmillaan. Kirja on täynnä toinen toistaan kauniimpia kuvia ja se sisältää myös paljon tietoa laitumiin liittyen. Sopii hyvin myös "ei hevosihmisille". Tämä kirja saa aina muistelemaan niitä ihania kesiä kesätöissä hevostallilla. Ja myös kotona vietettyjä hetkiä omien hevosten kanssa. Siitä tulikin mieleeni eräs tapaus, kerran isäni kanssa maastoratsastusretkellä.

Oli kaunis kesäpäivä ja tapani mukaan lähdin isäni kanssa ratsastamaan läheiseen metsään. Reitti kulki vanhan niityn poikki, joka oli niin umpeen kasvanut, että hädin tuskin polun erotti heinikon ja muun kasvillisuuden seasta. Kuljimme hevoseni kanssa edellä tämän niityn poikki ja jostain syystä ratsuni otti harha-askeleen polulla ja pahaksi onneksi astuikin maa-ampiaispesään. Pieniä ampiaisia sateli kiukkuisena parvena pesästä kohti hevoseni selkää, jalkoja ja minuakin. Hevonen yritti potkimalla ja hännällään huiskien hätistellä niitä pois, mutta ampiaisia lensi edelleen tuikkien pienten tikkojen lailla hevosen herkkään nahkaan. Minä en koskaan ole liioin ampiaisista pitänyt, vaan menin lähes hysteeriseksi niiden hyökkäyksestä ja rupesin kiljumaan kurkku suorana. Kun se ei auttanut, niin ponkaisin hevosen selästä alas ja edelleen kirkuen juoksin kotiin, jättäen hepparaukan sinne niitylle seisomaan ja isäni oman ratsunsa kanssa kummeksuen katsomaan perääni. Kotiin päästyäni olin varma, että vähintäänkin kuolen, koska pari ampiaista oli minua ehtinyt pistääkin. Isäni tuli hetkeä myöhemmin, kahta hevosta kotiin taluttaen ja voitte arvata, että hän ei oikein ollut iloinen minun nopeasta häipymisestäni. Nykyään tuo tapaus tietenkin jo naurattaa ja ampiaisiakaan en enää pelkää kovinkaan paljon.

Mutta sitten sen terassin pariin...



Terassin laitto on hieman viivästynyt muista kiireistä johtuen ja myös siksi, että minun on ollut hirveän vaikea päättää mitä sinne laittaisin. Päädyin lopulta tälläiseen simppeliin ratkaisuun, mitä saa tarpeen tullen sitten helposti muunneltua. Joskus aikaisemmin Tiimarista ostamani lampunvarjostimet ripustin pöydän yläpuolelle ilman lamppuja, josta ne saa helposti napattua pois tarpeen tullen. En myöskään tänä vuonna laita kovinkaan paljon kukkaistutuksia lattianrajaan, koska niitä on ihan tarpeeksi jo pitkin pihaa muutenkin. Ja terassilta aukeaa näkymä puutarhaan. Nyt tuntui tosiaan kivemmalta, että terassilla olisi liikkumistilaa tarpeeksi ja myös istumapaikkoja suuremmallekin joukolle. Kukka-amppelit ripustan kyllä vielä aidan yläpuolelle katonrajassa oleviin koukkuihin sitten, kun nuo kasvihuoneessa olevat Petuniat alkavat pärjätä ulkona myös öisin.
 
 
Niina
 
 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Suosi suomalaista ja tue pienyrittäjiä. Haastan kaikki bloggaajat mukaan!

Hei!

Tällä kertaa haluan kertoa teille mielipiteeni siitä, miten meidän tulisi mielestäni muistaa suosia kotimaisuutta ja etenkin pienyrittäjiämme. Näin joulun alla se on kovin ajankohtainen aihe, koska joulu on monien yritysten sesonkiaikaa ja pienille yrityksille erityisesti tärkeä aika tehdä rahaa. Olen itse syntynyt yrittäjäperheeseen, jonka vuoksi aihe on minulle siksi niin tärkeä ja läheinen. Olen muutenkin sitä mieltä, että meidän suomalaisten tulisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen ja tämä on yksi erittäin hyvä keino toteuttaa sitä.

Tässä siis haaste myös bloggareille! <3 Napatkaa siitä ;)

1.Tee postaus pienyrityksestä, jonka tuotteita käytät tai jotka ovat sinulle mieluisia.

2.Tue pienyrittäjyyttä ostamalla mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita joulunaikaan ja kerro niistä blogissasi

3. Toteuta näistä toinen tai molemmat kohdat ja kerro siitä minulle kommenttialueella, niin tutustun mielelläni postaukseesi!

Huom! Ei harrasteta haasteessa kaupallista yhteistyötä vaan pyytee…