Siirry pääsisältöön

Terassilla muistellen



Aamupäivällä käytyäni kasvimaalla ja kasvihuoneessa kitkemässä, istahdin terassille lukemaan kirjoja. Löysin hyllystä vuosia sitten saamani kirjan Hevoslaitumilla ( Juha Erola, Markku Saastamoinen. Vudeka Hevostietokirjat). Se on ihanaa kesäluettavaa parhaimmillaan. Kirja on täynnä toinen toistaan kauniimpia kuvia ja se sisältää myös paljon tietoa laitumiin liittyen. Sopii hyvin myös "ei hevosihmisille". Tämä kirja saa aina muistelemaan niitä ihania kesiä kesätöissä hevostallilla. Ja myös kotona vietettyjä hetkiä omien hevosten kanssa. Siitä tulikin mieleeni eräs tapaus, kerran isäni kanssa maastoratsastusretkellä.

Oli kaunis kesäpäivä ja tapani mukaan lähdin isäni kanssa ratsastamaan läheiseen metsään. Reitti kulki vanhan niityn poikki, joka oli niin umpeen kasvanut, että hädin tuskin polun erotti heinikon ja muun kasvillisuuden seasta. Kuljimme hevoseni kanssa edellä tämän niityn poikki ja jostain syystä ratsuni otti harha-askeleen polulla ja pahaksi onneksi astuikin maa-ampiaispesään. Pieniä ampiaisia sateli kiukkuisena parvena pesästä kohti hevoseni selkää, jalkoja ja minuakin. Hevonen yritti potkimalla ja hännällään huiskien hätistellä niitä pois, mutta ampiaisia lensi edelleen tuikkien pienten tikkojen lailla hevosen herkkään nahkaan. Minä en koskaan ole liioin ampiaisista pitänyt, vaan menin lähes hysteeriseksi niiden hyökkäyksestä ja rupesin kiljumaan kurkku suorana. Kun se ei auttanut, niin ponkaisin hevosen selästä alas ja edelleen kirkuen juoksin kotiin, jättäen hepparaukan sinne niitylle seisomaan ja isäni oman ratsunsa kanssa kummeksuen katsomaan perääni. Kotiin päästyäni olin varma, että vähintäänkin kuolen, koska pari ampiaista oli minua ehtinyt pistääkin. Isäni tuli hetkeä myöhemmin, kahta hevosta kotiin taluttaen ja voitte arvata, että hän ei oikein ollut iloinen minun nopeasta häipymisestäni. Nykyään tuo tapaus tietenkin jo naurattaa ja ampiaisiakaan en enää pelkää kovinkaan paljon.

Mutta sitten sen terassin pariin...



Terassin laitto on hieman viivästynyt muista kiireistä johtuen ja myös siksi, että minun on ollut hirveän vaikea päättää mitä sinne laittaisin. Päädyin lopulta tälläiseen simppeliin ratkaisuun, mitä saa tarpeen tullen sitten helposti muunneltua. Joskus aikaisemmin Tiimarista ostamani lampunvarjostimet ripustin pöydän yläpuolelle ilman lamppuja, josta ne saa helposti napattua pois tarpeen tullen. En myöskään tänä vuonna laita kovinkaan paljon kukkaistutuksia lattianrajaan, koska niitä on ihan tarpeeksi jo pitkin pihaa muutenkin. Ja terassilta aukeaa näkymä puutarhaan. Nyt tuntui tosiaan kivemmalta, että terassilla olisi liikkumistilaa tarpeeksi ja myös istumapaikkoja suuremmallekin joukolle. Kukka-amppelit ripustan kyllä vielä aidan yläpuolelle katonrajassa oleviin koukkuihin sitten, kun nuo kasvihuoneessa olevat Petuniat alkavat pärjätä ulkona myös öisin.
 
 
Niina
 
 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miniloma jouluisessa Helsingissä

Hei!

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja tunnelma on kyllä aivan eri nyt Suomen 100-vuotis juhlavuonna, kuin aiempina. Monenlaisia juhlallisuuksia on ollut, joihin mekin olemme osallistuneet. Itsenäisyyspäivän juhlaan menemme myös keskiviikkona, jonka jälkeen loppuilta juhlitaankin perheen kesken hienosti syöden ja tunnelmoiden. Aivan ihanaa!

Mennyt viikonloppukin oli mitä mainioin. Olin vierailulla siskoni luona Helsingissä Vallilassa. Kävelimme pitkin katuja, ihastellen tunnelmallisia vanhoja puutaloja. Siitä suuntasimme Tuomaan markkinoille ja joulufiilis oli taattu. Ihmisiä oli melkoisesti liikenteessä näin avajaisten aikaan ja myyjien luokse sai aivan jonottaa. Ihana kokemus kuitenkin, vaikka en onnistunut mitään sieltä ostamaankaan. Jukolan Juuston cheddareita maistelimme kyllä. Ne ovat todellista herkkuamme ja löytyvät myös meidän itsenäisyyspäivän juhlapöydästämme sekä joulupöydästämme. Suosittelen maistamaan!

Olen hieman haeskellut joulufiilistä tässä, kun tuntuu, ettei ole oikein …

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…