Siirry pääsisältöön

Ihanaa valkoista



 
 
 
Ihana viikonloppu takana. Rakas ystävä, joka on myös L:n kummitäti on ollut meidän seuranamme. Paljon on tehty monenlaista. Lauantaina repäistiin oikein ja lähdettiin ihan kahdestaan picnikille rantaan. Hyvää ruokaa ja juomaa oli tietenkin  pakattuna mukaan viltin kera. Vaikka picnik-reissu kesti vain pari tuntia, niin silti tuntui kuin olisi saanut viettää pienen loman. Ja kun seurakin oli mitä parhainta. Se olikin sitten ensimmäinen tämän äitin oma meno  vauvan syntymän jälkeen. Niin on tämän lapsosen kanssa tullut oltua tiiviisti kaikki lähes 5kk.
 
Kukkia olen istuttanut tänään taas lisää ja tehnyt niistä erilaisia asetelmia, käyttäen aitasta löytämään "rompetta" rekvisiittana. Kasvihuone on saatu myös valmiiksi pohjia myöten. Nyt vielä illan mittaan istutan ne tomaatit ja muut sinne. Kyllä siitä kasvihuoneesta tulikin hieno. Aivan uuden veroinen. Isäntä sen laittoi ihan itse lasien asennuksesta pohjatöihin asti. Ja minä olen ikionnellinen nyt. Huone on sen verran suuri, että ostan sinne vielä lisää kasveja, jotta saadaan hyödynnettyä koko tila.
 
Ja tänään olivat omenapuutkin jo täydessä kukassaan. Päätimme ottaa vähän kuvia minusta sen alla. Olen tosi tyytyväinen niihin kuviin. Kummitäti on kyllä taitava kuvaaja ja tälläiset jutut piristävät mieltä pitkän aikaa. Tuli ihan pikkutyttömäinen olo tuossa rimpsuhameessa. Hame on muuten se aikaisemmin keväällä ostamani Miel:in luomus, jonka löysin paikallisesta sisustusliikkeestä Sisustus Ruufuksesta.
 
 
Niina
 
 

Kommentit

  1. Tosi kiva blogi ja hienoja kuvia! :)
    Tv. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari :) Tästä on tullut tälläinen hauska harrastus vauvanhoidon vastapainoksi.

      Poista
  2. Kylläpä korostuu kauniisti valkoinen Pelargonia tummaa puuta vasten :)
    Ihana idea laittaa se ikäänkuin kehyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä vahingossa saa tälläisiä ideoita, jotka ovatkin ihan toimivia :)

      Poista
  3. Ihana mekko, olet kuin keijukainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä mekossa tuntee varmasti kuka tahansa olevansa kuin keijukainen:) Yksi ihanimmista ostoksistani pitkiin aikoihin.

      Poista
  4. Kivoja nuo omenapuukuvat, ihana alkukesän tunnelma. Ja hyvä, että äitikin välillä pääsee kameran toiselle puolelle. Meillä ainakin lapsista on sadoittain kuvia ja äidistä vain muutama nopea räpsäisy viime vuosilta, nekin varsin epäedustavia (tosin se ei taida olla kuvaajasta kiinni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsista saakin niin helposti hyviä kuvia, mutta itse pitää aina vähän varautua ensin. Minulla ainakin yleensä spontaanit kuvaushetket ovat juuri niitä, kun tukka hapsottaa ja vaatetuskin on vähän mitä sattuu. Tälläisissä kuvissa on paljon kivempi olla :) Ja tuo puu on jo yksin niin kaunis, ettei kuvat voi ihan hirveeltä näyttääkään.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…