Siirry pääsisältöön

Pieni, mutta sitäkin tärkeämpi



Nyt on flunssa iskenyt kyllä ihan väärään aikaan. Ulkona olisi vaikka mitä tekemistä ja olo on kuin junan alle jääneellä. Viime yön nukkumiset oli sitä, että L heräsi puolen tunnin välein yskimään tai muuten vain ja sitä seurasi itku, joka loppui vain imettämällä. Tätä jatkui iltakymmenestä aamukuuteen. Sen jälkeen nukuimme sentään parin tunnin unet ilman heräämisiä. Hieman rankkaa, etenkin kun yöt ovat olleet jo kuukauden päivät vähän samaa settiä muutenkin. Rupesin jo etsimään jotain tietoa lempeästä unikouluistakin. Pakko kokeilla jotain, jos tämä ei rupea itsestään kohta helpottamaan. Katsotaan sitä sitten, kun pieni on ensin parantunut.

Kasvimaalle kylvimme tänä vuonna hernettä, porkkanaa, retiisiä ja salaattia. Kooltaan kasvimaa on aika pieni, koska kokemuksesta tiedän, että turha tehdä suurta maata, jos ei ole aikaa sitä hoitaa. Tämä on sitä kokoluokkaa, jonka vielä kitkee mielellään. Nyt odottelen kovasti siementen itämistä ja käyn kurkistelemassa vähän päästä, koska tämä ihme tapahtuu. Se on niin kivaa.

Tässä eräs esine museosta. On erittäin hauskaa etsiä tietoja näistä vanhoista jutuista. Viimeaikoina tämä on ollut yksi minun lempiharrastuksistani. On mielenkiintoista huomata, miten niin moni vähäpätöiseltäkin näyttävä esine on voinut olla aikoinaan tärkeä työväline.

Makkarasarvi. Sitä käytettiin suppilona makkaran täytössä. Suoli pujotettiin sarven läpi, jolloin täyttäminen onnistui.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Kartanon keskiaikainen kellari

Päärakennuksen alla on kellari, jonka Museovirasto on arvioinut olevan jo  1400-luvulta.  Kellari on kuulunut vanhoihin perustuksiin, joiden päälle nykyinen kartano on siirretty 1800-luvun alkupuolella. Se on toiminut alkujaan jääkellarina. Kyrönjoesta kuljetettiin hevosella jäälohkareet kellariin, jossa ne säilyivät hyvin lämpimän vuodenajan, jotta saatiin maito ja ruoka säilymään viileänä. Kellari sijaitsee kartanon oikeassa päädyssä, pari metriä alapuolella maanpinnasta.  Kellarissa on upea tynnyriholvikatto. Katto on uskomattoman hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten vanha se onkaan. Holvikatto oli tyypillinen keskiaikaisissa kellareissa. Holvaamista varten kerättiin pienempiä kiviä kuin muurin rakentamiseen. Hyviä holvikiviä olivat levymäiset kivet, esimerkiksi liuskekivi. Holvi tarvitsee tukevan lähdön joko suoraan seinien päältä, seiniin jätetyistä koloista tai seinien ulokkeista. Holvaamista varten rakennettiin halutun muotoinen lau...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina