Siirry pääsisältöön

Pieni, mutta sitäkin tärkeämpi



Nyt on flunssa iskenyt kyllä ihan väärään aikaan. Ulkona olisi vaikka mitä tekemistä ja olo on kuin junan alle jääneellä. Viime yön nukkumiset oli sitä, että L heräsi puolen tunnin välein yskimään tai muuten vain ja sitä seurasi itku, joka loppui vain imettämällä. Tätä jatkui iltakymmenestä aamukuuteen. Sen jälkeen nukuimme sentään parin tunnin unet ilman heräämisiä. Hieman rankkaa, etenkin kun yöt ovat olleet jo kuukauden päivät vähän samaa settiä muutenkin. Rupesin jo etsimään jotain tietoa lempeästä unikouluistakin. Pakko kokeilla jotain, jos tämä ei rupea itsestään kohta helpottamaan. Katsotaan sitä sitten, kun pieni on ensin parantunut.

Kasvimaalle kylvimme tänä vuonna hernettä, porkkanaa, retiisiä ja salaattia. Kooltaan kasvimaa on aika pieni, koska kokemuksesta tiedän, että turha tehdä suurta maata, jos ei ole aikaa sitä hoitaa. Tämä on sitä kokoluokkaa, jonka vielä kitkee mielellään. Nyt odottelen kovasti siementen itämistä ja käyn kurkistelemassa vähän päästä, koska tämä ihme tapahtuu. Se on niin kivaa.

Tässä eräs esine museosta. On erittäin hauskaa etsiä tietoja näistä vanhoista jutuista. Viimeaikoina tämä on ollut yksi minun lempiharrastuksistani. On mielenkiintoista huomata, miten niin moni vähäpätöiseltäkin näyttävä esine on voinut olla aikoinaan tärkeä työväline.

Makkarasarvi. Sitä käytettiin suppilona makkaran täytössä. Suoli pujotettiin sarven läpi, jolloin täyttäminen onnistui.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miniloma jouluisessa Helsingissä

Hei!

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja tunnelma on kyllä aivan eri nyt Suomen 100-vuotis juhlavuonna, kuin aiempina. Monenlaisia juhlallisuuksia on ollut, joihin mekin olemme osallistuneet. Itsenäisyyspäivän juhlaan menemme myös keskiviikkona, jonka jälkeen loppuilta juhlitaankin perheen kesken hienosti syöden ja tunnelmoiden. Aivan ihanaa!

Mennyt viikonloppukin oli mitä mainioin. Olin vierailulla siskoni luona Helsingissä Vallilassa. Kävelimme pitkin katuja, ihastellen tunnelmallisia vanhoja puutaloja. Siitä suuntasimme Tuomaan markkinoille ja joulufiilis oli taattu. Ihmisiä oli melkoisesti liikenteessä näin avajaisten aikaan ja myyjien luokse sai aivan jonottaa. Ihana kokemus kuitenkin, vaikka en onnistunut mitään sieltä ostamaankaan. Jukolan Juuston cheddareita maistelimme kyllä. Ne ovat todellista herkkuamme ja löytyvät myös meidän itsenäisyyspäivän juhlapöydästämme sekä joulupöydästämme. Suosittelen maistamaan!

Olen hieman haeskellut joulufiilistä tässä, kun tuntuu, ettei ole oikein …

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…