Pieni, mutta sitäkin tärkeämpi



Nyt on flunssa iskenyt kyllä ihan väärään aikaan. Ulkona olisi vaikka mitä tekemistä ja olo on kuin junan alle jääneellä. Viime yön nukkumiset oli sitä, että L heräsi puolen tunnin välein yskimään tai muuten vain ja sitä seurasi itku, joka loppui vain imettämällä. Tätä jatkui iltakymmenestä aamukuuteen. Sen jälkeen nukuimme sentään parin tunnin unet ilman heräämisiä. Hieman rankkaa, etenkin kun yöt ovat olleet jo kuukauden päivät vähän samaa settiä muutenkin. Rupesin jo etsimään jotain tietoa lempeästä unikouluistakin. Pakko kokeilla jotain, jos tämä ei rupea itsestään kohta helpottamaan. Katsotaan sitä sitten, kun pieni on ensin parantunut.

Kasvimaalle kylvimme tänä vuonna hernettä, porkkanaa, retiisiä ja salaattia. Kooltaan kasvimaa on aika pieni, koska kokemuksesta tiedän, että turha tehdä suurta maata, jos ei ole aikaa sitä hoitaa. Tämä on sitä kokoluokkaa, jonka vielä kitkee mielellään. Nyt odottelen kovasti siementen itämistä ja käyn kurkistelemassa vähän päästä, koska tämä ihme tapahtuu. Se on niin kivaa.

Tässä eräs esine museosta. On erittäin hauskaa etsiä tietoja näistä vanhoista jutuista. Viimeaikoina tämä on ollut yksi minun lempiharrastuksistani. On mielenkiintoista huomata, miten niin moni vähäpätöiseltäkin näyttävä esine on voinut olla aikoinaan tärkeä työväline.

Makkarasarvi. Sitä käytettiin suppilona makkaran täytössä. Suoli pujotettiin sarven läpi, jolloin täyttäminen onnistui.

Kommentit

Suositut tekstit