Siirry pääsisältöön

Uutta elämänalkua havaittavissa ja tunnustus



Aamu on ollut jälleen aurinkoinen. Kuinkahan kauan näistä keleistä saadaankaan nautttia. Ja tietääkö lämmin toukokuu sitten kylmää kesäkuuta? Toivottavasti ei. Meillä on reilun viikon päästä sukujuhlat ja porukkaa tulee viikonlopun ajaksi varmaan n.30 henkeä. Olisi toivottavaa, että kelit suosisivat.


Menimme jo kahdeksan aikaan aamusta vaunuttelemaan L:n kanssa, sen jälkeen kun J lähti kouluun. Kävin tietenkin ensimmäisenä kasvimaalla katsomassa, että oliko harso vielä paikallaan, sekä avaamassa kasvihuoneen oven. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja retiisin taimetkin jo nousivat hienosti mullan alta. Salaatti kasvaa hyvää vauhtia ja varmaan viikon päästä pääsemme jo syömään ensimmäisiä lehtiä. Eilen tein elämäni ensimmäisen nokkoskeiton. Muistan, että äitini sitä teki aina joskus, kun olimme lapsia. Silloin se ei oikein maistunut, mutta näin aikuisena sitä syökin jo ihan eri tavalla. Teen kyllä toistekin. Oli ihan hyvää keitettyjen munien kanssa. Netistä löysin ohjeen keittoon.


Vielä piti ottaa muutamia kuvia tuosta omenapuusta, kun kohtahan ne kukat jo varisevat pois. Valokuvaaminen on kyllä hauskaa puuhaa tuolla ulkosalla.

Sain muuten jokin aika sitten Tunnustuksen ihastuttavasta blogista Muonamiehen mökki . Kiitos Matleena :) Tälläiset saavat hymyn huulilleni ja iloisen mielen. Muonamiehen mökillä on paljon kaikenlaista ihanaa. Käykää kurkkaamassa!!

Sitten tunnustukseen liittyvän tehtävän pariin. Eli kerro kahdeksan asiaa itsestäsi.


                                                 

Tässä näitä nyt tulee...

1. Rakastan kaikkea kaunista, kuten kukkia erityisesti.
2. Haaveilen perustavani joskus kesäkukkamyyntipisteen siihen kesäkahvilan yhteyteen, hevostallin viereen. Nämä kaikki ovat siis niitä haaveita.
3. Pidän lapsista.
4. En pelkää ottaa riskejä, mutta järki kädessä kuitenkin.
5. Valvon aina liian myöhään. On harvinaista, jos pääsen nukkumaan jo puoliltaöin.
6. Rakastuin pohjalaismieheen ja jätin kaiken taakseni muutettuani kauas kaikista läheisistäni. Siinä sitä eräänlaista riskinottoa, mutta kyllä kannatti :)
7. En seuraa juurikaan vaatemuotia, enkä ole siitä kovin kiinnostunutkaan.
8. Pidän autolla ajosta ja olen kerran ajanut jopa 7h pitämättä kertaakaan taukoa.

Tämän tunnustuksen haluan laittaa eteenpäin seuraaville blogeille, joita olen alkanut vasta viimeaikoina seurata ja jäänyt pahasti koukkuun.

Saaripalsta ( Taidokkaita kuvia mm. kukista)
Valkoista ja kiekuraa ( Ihanan sympaattinen blogi nuoren naisen sisustusharrastuksesta ja perhe-elämästä)
 
 
Niina
 
 
 
 
 
 

Kommentit

  1. Kiitos kovasti!
    Tämä onkin eka kerta kun poikkean blogissasi, onpa teillä komea kartano ja olet tosiaan irrottautunut menneestä ja hypännyt rohkeasti uuteen. Tuo autolla ajo-kohta on hauska, 7 tuntia on aika puuduttava etappi :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kiva kun tulit käymään ja tervetuloa lukijaksi! Joo, kyllä se 7h oli aika maksimi, minkä pystyi istumaan yhtä soittoa :D

      Poista
  2. Kiitos paljon. 😊 Niin palio,ilahuin tästä,nyt kyllä otan tunnustuksen vastaan ja kiriotan nuot kahdeksan asiaa,ku oon niin huono ollu jakkaan muita tunnustuksia. Aina muka niin kiire ettei kerkiä,mutta tään nyt nappaan kyllä. Kaunista täälä sun blogisa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, olet sen ansainnut :) Tykkään kovasti blogistasi :)

      Poista
  3. Kiitos kauniista sanoistasi :) Ja tuo penkki omenapuun alla on lumoava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Pidän itsekin penkistä, joka on niin kauniisti kulunut.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…