Siirry pääsisältöön

60 ikkunaa



Äitienpäivä oli kaunis ja kaikin puolin ihana. On suuri etuoikeus saada olla äiti. Paras lahja onkin se, kun saa katsella näitä omia iloisia ja suloisia lapsia ja viettää aikaa heidän kanssaan. Ja tuo iskäkin on kyllä aika ihana myös. Kävimme kiinalaisessa ravintolassa syömässä ja oli kyllä ihan superhyvä lounas. Sai pitkästä aikaa vähän laittautuakin, kun viime aikoina on tosiaan tullut oltua aika tiiviisti kotosalla kotoisissa vaatteissa.

Me saimme nyt lopultakin kauan odotetun Kärcherin ikkunapesurin, jota pitäisi päästä piakkoin testaamaan. Ja pestäväähän sitten riittääkin. Talossa on kaikkiaan 60 ikkunaa ja 382 ikkunaruutua.Toivottavasti laite on yhtä hyvä, kuin miksi sitä on kehuttu. Olisin kyllä ottanut mielelläni jonkun pesijänkin sen pesurin jatkoksi, mutta se ei valitettavasti sisältynyt kauppaan.
Omat murut. On kiva katsoa, miten tärkeitä lapset ovat toisilleen. J on ottanut isoveljen tehtävän hienosti vastaan, kuten ovat toisetkin sisarukset. He ovat kovin huolehtivaisia pikkuveljestään.

Viikonloppuna grillattiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Kyllä grilliherkut maistuivatkin taas pitkästä aikaa todella hyvältä.

Kävimme tuossa illalla vielä katsomassa paikkaa kasvimaalle ja tarkastelimme kasvihuonettakin. Siinä on muutama lasi rikki ja kohta tulee kyllä jo kiire saada se kuntoon, jos meinaa tomaatit sinne siirtää. Kaikenlaista tekemistä riittää vähän joka puolella. Mutta sitähän se kevät usein teettää, vähän kaikkialla. Hauskaakin se tietysti on, kun ei ota liian suurta stressiä asioista ja ajattelee, että tekee sen minkä pystyy, eikä enempää.

 
Meille tuleekin tänään erityinen vieras. Hän on eräs lapsuuden ystäväni, joka saapuu meille tänne ensimmäistä kertaa. Emme ole nähneet muutamaan vuoteen ja odotan innolla tapaamistamme. Arvatenkin molemmilla on paljon kerrottavaa.
 
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Terv. Niina
 
 

Kommentit

  1. ja minä olen kironnut tämän oman pienen taloni yhdeksää ruutuikkunaa :D. Noiden muiden talojen ikkunoihin minun ei onneksi tarvitse puuttua... Mutta onnea urakkaan - pesuri on varmasti paikallaan!

    ja hyvää äitienpäivää näin jälkikäteen - grilliherkut näyttävät niin hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä vähän kauhistuttaa tuo urakka, mutta pakko se on tehdä. Eipä ikkunoiden pesu varmaan koskaan kovin hauskaa ole. Etenkään silloin jos välineet ovat huonot. Kovat odotukset on tuolta laitteelta, jonka kanssa ei pitäisi jäädä valuvia rantuja. Saa nähdä nyt sitten kuinka on.

      Poista
  2. On sulla pesemistä siellä ikkunoissa:) jospa se olisi hyvä se pesuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku näyttää aika lupaavalta, mitä tuo isäntä sitä vähän testaili.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla