Siirry pääsisältöön

Ihanaa valkoista



 
 
 
Ihana viikonloppu takana. Rakas ystävä, joka on myös L:n kummitäti on ollut meidän seuranamme. Paljon on tehty monenlaista. Lauantaina repäistiin oikein ja lähdettiin ihan kahdestaan picnikille rantaan. Hyvää ruokaa ja juomaa oli tietenkin  pakattuna mukaan viltin kera. Vaikka picnik-reissu kesti vain pari tuntia, niin silti tuntui kuin olisi saanut viettää pienen loman. Ja kun seurakin oli mitä parhainta. Se olikin sitten ensimmäinen tämän äitin oma meno  vauvan syntymän jälkeen. Niin on tämän lapsosen kanssa tullut oltua tiiviisti kaikki lähes 5kk.
 
Kukkia olen istuttanut tänään taas lisää ja tehnyt niistä erilaisia asetelmia, käyttäen aitasta löytämään "rompetta" rekvisiittana. Kasvihuone on saatu myös valmiiksi pohjia myöten. Nyt vielä illan mittaan istutan ne tomaatit ja muut sinne. Kyllä siitä kasvihuoneesta tulikin hieno. Aivan uuden veroinen. Isäntä sen laittoi ihan itse lasien asennuksesta pohjatöihin asti. Ja minä olen ikionnellinen nyt. Huone on sen verran suuri, että ostan sinne vielä lisää kasveja, jotta saadaan hyödynnettyä koko tila.
 
Ja tänään olivat omenapuutkin jo täydessä kukassaan. Päätimme ottaa vähän kuvia minusta sen alla. Olen tosi tyytyväinen niihin kuviin. Kummitäti on kyllä taitava kuvaaja ja tälläiset jutut piristävät mieltä pitkän aikaa. Tuli ihan pikkutyttömäinen olo tuossa rimpsuhameessa. Hame on muuten se aikaisemmin keväällä ostamani Miel:in luomus, jonka löysin paikallisesta sisustusliikkeestä Sisustus Ruufuksesta.
 
 
Niina
 
 

Kommentit

  1. Tosi kiva blogi ja hienoja kuvia! :)
    Tv. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari :) Tästä on tullut tälläinen hauska harrastus vauvanhoidon vastapainoksi.

      Poista
  2. Kylläpä korostuu kauniisti valkoinen Pelargonia tummaa puuta vasten :)
    Ihana idea laittaa se ikäänkuin kehyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä vahingossa saa tälläisiä ideoita, jotka ovatkin ihan toimivia :)

      Poista
  3. Ihana mekko, olet kuin keijukainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä mekossa tuntee varmasti kuka tahansa olevansa kuin keijukainen:) Yksi ihanimmista ostoksistani pitkiin aikoihin.

      Poista
  4. Kivoja nuo omenapuukuvat, ihana alkukesän tunnelma. Ja hyvä, että äitikin välillä pääsee kameran toiselle puolelle. Meillä ainakin lapsista on sadoittain kuvia ja äidistä vain muutama nopea räpsäisy viime vuosilta, nekin varsin epäedustavia (tosin se ei taida olla kuvaajasta kiinni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsista saakin niin helposti hyviä kuvia, mutta itse pitää aina vähän varautua ensin. Minulla ainakin yleensä spontaanit kuvaushetket ovat juuri niitä, kun tukka hapsottaa ja vaatetuskin on vähän mitä sattuu. Tälläisissä kuvissa on paljon kivempi olla :) Ja tuo puu on jo yksin niin kaunis, ettei kuvat voi ihan hirveeltä näyttääkään.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla