Siirry pääsisältöön

Tulppaanit ja Orvokit



Eilen istutin lisää orvokkeja amppeleihin ja ruukkuihin. Orvokit punamultaisen aitan edustalla ovat erittäin mukava yhdistelmä. Olen myös siirtänyt taas vähän lisää kasveja perennapenkkiin. Mutta matkaa penkin päähän on silti vielä monta metriä. Kaipa se vielä joku päivä on valmis. Ongelmani on se, etten voi tehdä puutarhahommia kuin aina pienen hetken kerrallaan, joten projektit tahtovat hieman venyä.

Kasvihuoneeseen tulee uudet lasit tämän viikon aikana ja kun ne on asennettu on alettava kiireesti tekemään pohjatyöt loppuun, jotta saan lopulta ne kasvit sinne siirreettyä. Laskin, että minulla olisi neljää eri tomaattilajiketta tulossa. Härkätomaatti on niistä uusin tuttavuus.

J:llä on synttärit tulossa ja niitä juhlitaan kahtena eri päivänä. Ensi maanantaina on kaverisynttärit ja seuraavana sunnuntaina sitten juhlimme sukulaisten kanssa. Ihanaa nähdä taas sitä omaa porukkaa, jota onkin jo kova ikävä. Kovasti tässä olen suunnitellut tarjoomuksia. Ajattelin tehdä useampaakin eri kakkua. Perinteisen täytekakun lisäksi olisi juustokakkua, brownieta ja sitten jokin uusi kokeilu vielä. Koristelujakin olen tuossa iltaisin jo vähän väkertänyt. Olen sitä mieltä, että lasten synttäreihin pitää vähän panostaakin. Ne ovat niin tärkeät vielä tuossa iässä. Ja kyllä itsekin nautin juhlien järjestämisestä ja suunnittelen niitä mielelläni.






 
 
 

                   Tulppaanit ovat juuri nyt parhaimmassa kukassaan. Kyllä ne vain ovatkin niin kovin kauniita ja ansaitsevat sen kaiken huomion, minkä saavat ollessaan pääsisäänkäynnin edustalla. 

Kommentit

  1. ihanan vihiriää t. iina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan. Nopeasti se kesä sitten aina tulee. Naapurikin kävi jo nurmikkoa ajamassa eilen ja ihan pyytämättä. Pohjalaiset ne on reiluja naapureita :)

      Poista
  2. Onpa kauniin kesäisiä kuvia! Huomasitko muuten, että Muonamiehen mökki -blogissa on sinulle tunnustus? Hauskaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kävinkin laittamassa sinulle sinne viestiä.

      Poista
  3. Siellä on tosi kesäisen näköistä! Ja ihan samanlaisia juttuja kuin täällä :D.

    Perennapenkin teko on vähän sellainen useamman vuoden projekti. Jos siinä hätäilee, sitä istuttaa kasvit liian lähelle toisiaan ja siiten niitä joutuu jo taas siirtelemään. Ensimmäisenä vuotena se näyttää aina kovin vajaalta, mutta silloin voi ottaa avuksi kesäkukat ja istuttaa niitä sinne täytteeksi :). Joten hitaasti hyvä tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan tuntuu, että kesä tuli ihan yllättäin taas. Täytyy yrittää nyt ottaa siitä ilo irti, kun kerrankin on mahdollisuus olla kotona ja nauttia kesästä ihan täysillä.

      Olenkin laittanut tyhjille alueille kesäkukkaa tulemaan. Se on varmasti totta, että on hyvä malttaa odottaa monivuotisten kanssa ja laittaa vaikka sitten ensi kesänä taas jotakin lisää kasvamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla