Siirry pääsisältöön

Uutta elämänalkua havaittavissa ja tunnustus



Aamu on ollut jälleen aurinkoinen. Kuinkahan kauan näistä keleistä saadaankaan nautttia. Ja tietääkö lämmin toukokuu sitten kylmää kesäkuuta? Toivottavasti ei. Meillä on reilun viikon päästä sukujuhlat ja porukkaa tulee viikonlopun ajaksi varmaan n.30 henkeä. Olisi toivottavaa, että kelit suosisivat.


Menimme jo kahdeksan aikaan aamusta vaunuttelemaan L:n kanssa, sen jälkeen kun J lähti kouluun. Kävin tietenkin ensimmäisenä kasvimaalla katsomassa, että oliko harso vielä paikallaan, sekä avaamassa kasvihuoneen oven. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja retiisin taimetkin jo nousivat hienosti mullan alta. Salaatti kasvaa hyvää vauhtia ja varmaan viikon päästä pääsemme jo syömään ensimmäisiä lehtiä. Eilen tein elämäni ensimmäisen nokkoskeiton. Muistan, että äitini sitä teki aina joskus, kun olimme lapsia. Silloin se ei oikein maistunut, mutta näin aikuisena sitä syökin jo ihan eri tavalla. Teen kyllä toistekin. Oli ihan hyvää keitettyjen munien kanssa. Netistä löysin ohjeen keittoon.


Vielä piti ottaa muutamia kuvia tuosta omenapuusta, kun kohtahan ne kukat jo varisevat pois. Valokuvaaminen on kyllä hauskaa puuhaa tuolla ulkosalla.

Sain muuten jokin aika sitten Tunnustuksen ihastuttavasta blogista Muonamiehen mökki . Kiitos Matleena :) Tälläiset saavat hymyn huulilleni ja iloisen mielen. Muonamiehen mökillä on paljon kaikenlaista ihanaa. Käykää kurkkaamassa!!

Sitten tunnustukseen liittyvän tehtävän pariin. Eli kerro kahdeksan asiaa itsestäsi.


                                                 

Tässä näitä nyt tulee...

1. Rakastan kaikkea kaunista, kuten kukkia erityisesti.
2. Haaveilen perustavani joskus kesäkukkamyyntipisteen siihen kesäkahvilan yhteyteen, hevostallin viereen. Nämä kaikki ovat siis niitä haaveita.
3. Pidän lapsista.
4. En pelkää ottaa riskejä, mutta järki kädessä kuitenkin.
5. Valvon aina liian myöhään. On harvinaista, jos pääsen nukkumaan jo puoliltaöin.
6. Rakastuin pohjalaismieheen ja jätin kaiken taakseni muutettuani kauas kaikista läheisistäni. Siinä sitä eräänlaista riskinottoa, mutta kyllä kannatti :)
7. En seuraa juurikaan vaatemuotia, enkä ole siitä kovin kiinnostunutkaan.
8. Pidän autolla ajosta ja olen kerran ajanut jopa 7h pitämättä kertaakaan taukoa.

Tämän tunnustuksen haluan laittaa eteenpäin seuraaville blogeille, joita olen alkanut vasta viimeaikoina seurata ja jäänyt pahasti koukkuun.

Saaripalsta ( Taidokkaita kuvia mm. kukista)
Valkoista ja kiekuraa ( Ihanan sympaattinen blogi nuoren naisen sisustusharrastuksesta ja perhe-elämästä)
 
 
Niina
 
 
 
 
 
 

Kommentit

  1. Kiitos kovasti!
    Tämä onkin eka kerta kun poikkean blogissasi, onpa teillä komea kartano ja olet tosiaan irrottautunut menneestä ja hypännyt rohkeasti uuteen. Tuo autolla ajo-kohta on hauska, 7 tuntia on aika puuduttava etappi :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kiva kun tulit käymään ja tervetuloa lukijaksi! Joo, kyllä se 7h oli aika maksimi, minkä pystyi istumaan yhtä soittoa :D

      Poista
  2. Kiitos paljon. 😊 Niin palio,ilahuin tästä,nyt kyllä otan tunnustuksen vastaan ja kiriotan nuot kahdeksan asiaa,ku oon niin huono ollu jakkaan muita tunnustuksia. Aina muka niin kiire ettei kerkiä,mutta tään nyt nappaan kyllä. Kaunista täälä sun blogisa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, olet sen ansainnut :) Tykkään kovasti blogistasi :)

      Poista
  3. Kiitos kauniista sanoistasi :) Ja tuo penkki omenapuun alla on lumoava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Pidän itsekin penkistä, joka on niin kauniisti kulunut.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla