Kartano keltainen

Tänään on pyöritty museossa harjan ja luutun kanssa. Voi sitä pölyn ja roskien määrää, mikä siellä oli. Katto oli jokin aika sitten rikkoutunut niin, että reijästä oli kulkeutunut hirvittävä määrää havunneulasia ym. sisätiloihin. Onneksi rakenteet eivät olleet vaurioituneet kovin pahasti, mutta ikivanha puuarkku oli ikävä kyllä saanut vettä päällensä ollessaan reijän alla. Muutenhan rakennus on mitä parhaimmassa kunnossa. Kyseinen rakennus on museoviraston arvion mukaan rakennettu 1600-luvulla. Aittaan on kerätty Ruotsin Kruunun veroviljat, josta ne on viety Tukholmaan. Seinät ovat kaksinkertaiset, jottei varkaat voisi seinään poraamalla varastaa viljoja. Olen tässä suunnitellut tekeväni jonkinlaisen esineluettelon museon esineistöstä, koska niitä on jonkin verran siellä.  Sen avulla olisi helpompi vierailijoille kertoa niistä jotakin. Nykyajan ihmisille kun monet entisajan esineet ovat ihan vieraita. Tässä siis tämä aivan ihana puuarkku, joka on kovia kokenut. ...

Hyvää huomenta! Aloitetaan sunnuntai juhlavasti juhlasalista. Inspiroiduin erään sisustuslehden kuvista sen verran, että rupesin kyhäämään kattausta Rokokoopöydälle. Meillä ei siis oikeasti ole tapana kattaa sunnuntaipuurolle näin näyttävästi, vaikka kyllähän se minulle kelpaisi. Jostain kumman syystä tällä hetkellä luksusta on jo sekin, että saa syödä puuronsa mistä tahansa kiposta, vaikka seisaaltaan kerralla loppuun ilman imetyksiä tai muita hälytyksiä keskeyttämässä. Mutta toisaalta, jos nyt tämän kerran, kun tuli pöytäkin katettua hienosteltaisiin hieman... Salin Rokokookalusteet ovat jurvalaista käsityötä ja ovat aikanaan tilattu isännän isovanhemmille lahjaksi. Ne ovat erittäin näyttävät ja säilyneet hyvässä kunnossa, koska juhlasali on ollut kautta aikojen vain juhlia varten.   Erikoisempi esine etualalla on lasinen mausteikko, joka oli oleellinen osa 1800-luvun kattausta.   Perhosorkidea on herkällä tavallaan niin kaunis. Ostin s...

Tänään laitan vain pikaisen postauksen, koska minulla on vähän kiireinen päivä. Siihen liittyy oksia, maalia, puuta ja ties mitä ;) Poikani vähän alle 8v. otti minusta ja uudesta eilen ostamastani  hamosesta kuvan ja laitan sen nyt tänne.     Huomenna olisi vierailu elämäni ensimmäisellä peräkonttikirppiksellä Hyllykalliossa. Saas nähdä minkälainen kokemus se tulee olemaan. Hakusessa olisi vauvalle vaatteita ja tietenkin jotain kivoja löytöjä olisi kiva tehdä. Ihana päästä viettämään aikaa myös rakkaan ystävän kanssa samalla. Kaunista viikonlopun jatkoa, voikaa hyvin! terv. Niina

Ihanaa, kun sai pitkästä aikaa nukuttua kohtuuhyvät yöunet. Ja pienen aamupäiväshoppailun jälkeen olo on muutenkin iloinen. Kävimme taas Sisustus Ruufuksessa ja sieltä ostin ihanan Miel:in valkoisen kesähameen. Se tulee varmasti minulla olemaan kovassa käytössä. Ihanaa romanttista tyyliä, jota niin rakastan. Taas kun on tullut oltua aika tiiviisti kotona viimeaikoina, niin tuollaiset pikkushoppailut ovat todella piristäviä ja sisustusliikkeessä oli kaikkea niin ihanaa, jota jo pelkästään ilokseenkin katselee. Yksi tuleva hankinta on ehdottomasti ainakin yksi Matildan Maus- hiirulaisista, joita liike myös myy. Kuvittelin jo miten sellainen söpöliini sopisikaan Rengin tupaan ikkunalaudalle istumaan. Tänään kuvailin vähän meidän keittiössä. Se on ihanan tilava ja toimiva. Harmittelin joskus, kuinka haluaisin laittaa kaapin päälle esineitä ja koska huonekorkeus on neljä metriä ja kaapinpäällinen on kolmessa metrissä, ei sieltä oikein pienet esineet osu silmiin. Mutta nyt kun laitoin...

Selailin illalla lasten käytyä nukkumaan erästä sisustuslehteä, josta bongasin samanlaisen 50-luvun  lipaston kuin meillä. No siitä sitten sain hyvän idean, jota aloin oitis toteuttamaan. Ilta menikin sitten mukavasti kuvia räpsytellessä. Joku saattaa vielä muistaa vanhan limsakorin, jonka otin talteen aikaisemmin. Käyttötarkoitusta en sille silloin vielä keksinyt, mutta nyt oli sen aika ja näin limsakori saa uuden elämän. Suurin osa esineistä, joita keräsin siihen löytyivät itseasiassa tuon lipaston laatikosta. Tavaroita on kerääntynyt laatikoihin pitkän ajan kuluessa. Tai niin ainakin päättelin, esimerkiksi noista vanhoista Kotilieden numeroista vuodelta -57, joita siellä oli. Eli tässä siis todellinen 50-lukulainen kaluste, sekä ulkoa että sisältä.   Tästä sitten vielä mallia kesämekkoon. Saa lainata, mut ei oo pakko ;)

Haaveilin jo viime kesäksi laittavani osaa puotirakennuksesta kesäasuttavaan kuntoon. Aikaa ei siihen sitten ollutkaan, mutta jos täksi kesäksi kerkiäisin. Rakennus käsittää 6 erillistä tilaa. Toisessa päässä on vanha rengin tupa ja keskellä kaksi aittaa. Yhdestä aitasta vievät rappuset yläkertaan suureen vinttitilaan ja rakennuksen toisesta päädystä on kulku yläkerran kahteen päätyhuoneeseen, jotka ovat olleet piikojen käytössä. Olen miettinyt, miten tästä saisi myös oivan kesäkahvilan. Olisi aivan ihanaa pitää sellaista. Sisustaisin huoneet vanhaan tyyliin tietenkin. Meiltä löytyisi sinne varmasti sopivia huonekalujakin. Esimerkiksi pitkä sininen talonpoikaispöytä tuoleineen, keltainen sivusta vedettävä sänky kävisi hyvin myös ja ihanat astiakaappi ja patakaappi tietenkin. Yläkerrassa voisi olla käsitöitä ja sisustusjuttuja myynnissä. Tuotteet asettelisin vanhan höyläpenkin päälle. Se on todella ihastuttava ilmestys jo yksinäänkin. Puistoon laittaisin pöytiä sato...

Muistan varmaan lopun ikäni sen ensimmäisen yöni yksin kartanossa. En ollut ollut täällä kuin pari kertaa sitä ennen. Jokapuolelta kuului outoja ääniä. Vintissä kolisi jokin, kuin siellä olisi kävelty. Nurkista kuului outo pauke, niin etten uskaltanut valoja edes sammuttaa koko yönä, tärisin vain peiton alla. Se oli hirveää. Nyt tiedän, että vintin kolinat johtuvat siitä, kun kovalla tuulella löysät ikkunankarmit heiluvat ja pauke nurkissa tulee pattereista. Muutenkin vanhalla hirsitalollahan on tapana paukkua ja yöllä vain ääniin kiinnittää paremmin huomiota. Mutta se varjo, mikä kulkee ruokasalin poikki aina silloin tällöin. En tiedä mikä se on, mutta olen välillä ollut näkevinäni sellaisen. Ja joskus kun olen menossa yläkertaan, tulee sellainen tunne, että on pakko kääntyä takaisin. Se on sitä, kun tuntuu ettei olekaan yksin, vaikka pitäisi. Aika hurjaa. Pistän nämä kyllä pitkälti oman erittäin vilkkaan mielikuvitukseni piikkiin, mutta kuka tietää. Jos kummituksia on olemassa, ...

Tässä näkymää ruokasaliin tuvan puolelta.    Ruokasalin toisessa päädyssä on 1800-luvun sivusta vedettävä sänky. Astiakaappi on samaa sarjaa ruokailuryhmän kanssa ja nämä kalusteet on tehty tilaustyönä taloon. Vuosiluku ei ole valitettavasti tiedossa, mutta suomalaista käsityötä ovat ja todennäköisesti tekijä on Etelä-Pohjalainen. Uusrokokoota edustavat hopeiset kermakot, sokerikko ja kynttilänjalka. Kattauksessa myös Pauligin klassiset kultaiset kahvikupit.   Kustavilaistyylisessä ruokailuryhmässä on kauniit kullatut yksityiskohdat. Samat kuviot toistuvat myös astiakaapissa.     Pidän itse kovasti kustavilaistyylistä. Niille ominaista on tietynlainen yksinkertaisuus. Väreinä usein ovat käytössä vaaleat sävyt, pastelli ja harmaansävyt. Kustavilaisuus levisi 1700-luvun lopussa laajalti ja etenkin Pohjanmaalle. Myös talonpoikaisympäristössä ne olivat suosittuja.     Ja tässä kaikki tällä erää. Nyt...

Meillä pyykkiä pestään vähintään jokatoinen päivä, jos ei halua hukkua pyykkivuoreen. Ostimme uuden isomman pesukoneen juuri, kun vauva oli syntynyt ja se on helpottanut kummasti tätä urakkaa. Peseminen on muuten ihan ok, mutta että sitten inhoan puhtaitten pyykkien viikkailua ja kaappeihin viemistä. Joskus aikoinaan silitinkin kaikki vaatteet ensin, mutta nyt siihen ei ole aikaa. Silitän vain jos on pakko. Syy, miksi otin pyykinpesun puheeksi on tämä kapistus. Meillä on tälläinen veivattava pyykinpesukone. Heh, ei siis käytössä vaan koristeena. Tämäkin on talon vanhaa esineistöä. Härveliä tutkittuani, asenteeni pyykkejä kohtaan on ehkä hieman muuttunut. On pakko todeta, että turha valittaa tämän päivän pyykkihuollon raskautta. Tuon veivaamiseen tarvitaan raakaa voimaa, etenkin jos pyykkiä on runsaasti pestävänä. Hauska kapistushan tämä tosin on ja hieno myös. 1930-luvulla kehitettiin Töpinä- niminen pyykinpesulaite, jolla kampea pyörittämällä sa...

Hei ja haukotus! Vesipumput ovat huutaneet yöllä sen verran kovaa, että unet kyllä jäivät vähiin. Mutta siitä tuskin kannattaa valittaa. Ne tekevät tärkeää työtä, kuten ne ihmiset niiden takanakin. Voimia vaan heille, että jaksavat vielä jonkin aikaa. Kohta olisi aloitettava vintin siivous oikein urakalla. Olisi tavoitteena kesäksi saada paikat kuntoon. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, jos kokoajan löytää sieltä mielenkiintoisia juttuja. Sitähän saattaa unohtaa koko siivoamisen saman tien. Valkoisen kirjoituspöydän vierashuoneeseen löydettiin omista nurkista ihana vanha valkoinen sänky. Sängyn toisesta päädystä puuttuu yksi levy, mutta muuten se on ihan kunnossa ja sopii täydellisesti yhteen pöydän kanssa. Eli siinäkin olisi vähän projektia ensin.  Projekteista puheen ollen, kun olin saanut illalla pikkumiehen nukkumaan, innostuin rapsuttamaan maaleja eteisen valkoisesta talonpoikaistuolista. Kävimme tulvapaikkojen tsekkailun jälkeen paikallisessa sisustusli...

Kuvat on otettu tänään iltapäivällä Kyrönjoen tuntumasta, jonka läheisyydessä mekin asumme. Onneksi meidän talomme sijaitsee suuren mäen päällä, jonne tulvavedet eivät yllä.          Tältä näyttää urheilukentällä tällä hetkellä.  

Huhhuh, täällä Kyrönjoki tulvii aika huolestuttavasti jo tässä vaiheessa. Viime syksyn tulvat taitavat jäädä toiseksi. Laitan kuvia tänne blogiin huomenna, niin saatte jonkin kuvan tästä te etelän ihmiset :) Olen viimepäivinä kerännyt nurkista lasipurkkeja talteen ja pessyt niitä. On Riihimäkeä, Karhulaa ja erikokoisia narupurkkeja, joissa on säilytetty lääkkeitä aikanaan. Ainakin niissä oli vielä Kurikan apteekin etiketit ympärillä ja niissä mustekynällä kirjoitusta. Narupurkkeihin ompelen kankaasta kannet ja laitan kumpparin ympärille. Aitassa on eräs astiakaappi, joka pitäisi kunnostaa ja olen ajatellut laittaa siihen mm. näitä purkkeja esille. Niin, isännälle siis hommia tiedossa, kun kaappiin täytyy vaihtaa lasit oviin ja varmaan muutenkin on pientä fiksailua. Mutta olen varma, että se tulee olemaan yksi hienoimmista kaapeistamme. Ja tähän sopii vanha pohjalainen sanonta "Keskeneräästä tyätä ei saa näyttää ei hulluulle ei herroolle". Eli siitä sitten enemmän ...

     Kävin läpi kamerani muistikorttia ja kuvia, joita otin viikonloppureissultamme. Haikea fiilishän siitä tuli väkisinkin, mutta oli hyvä idea kuvata tuttuja paikkoja ja läheisiä, jotta voi sitten katsella niitä, kun ikävä tulee.        Kuvan otin isäni luona heinäladon nurkalta. Tämä kuva saa muistelemaan lapsuusaikaa, kun meillä oli kaksi hevosta ja ratsastelimme isäni kanssa näillä pelloilla ja metsissä. Joskus vauhti oli aika hurjaa ja hyppiminen suurien ojien yli pelotti, mutta ei auttanut kuin mennä vaan isän perässä. Kuva tuo paljon mukavia ja tärkeitä muistoja mieleen.      Kotiin viemisiksi sieltä sain vaikka kuinka paljon taimia. Ihanaa, että niitä on nyt kuitenkin. Taimia olen saanut heiltä jo monena keväänä, mutta nyt en ollut varma pääsemmekö käymään ennen kesää. Kerkisi kaduttaakin kovasti, kun päätin aijemmin etten laita omia siemeniä itämään tänä keväänä. Asioilla on näköjään kuitenkin ...

Lainasin kirjastosta talonpoikaisesineistöä käsittelevän kirjan. Se oli aivan ihana. Kirjan innoittamana innostuin kuvaamaan tuvassa, koska sieltä löytyy nykyisin aika paljon talonpoikaisantiikkia. Halusinkin keskittyä rajaamaan kuvat niin, että nämä esineet saavat olla täysin kuvien keskipisteenä. Tuvastammehan löytyy myös uusia huonekaluja, jotka elävät kyllä sopusoinnussa vanhojen kanssa, mutta nyt tuntui kivalta uppoutua hetkeksi täysin vanhaan aikaan. Ehkä otan joku kerta yhteiskuviakin, niin näette miten homma toimii meidän tyyliin. Kuvissa esiintyvät esineet ja kalusteet (lukuunottamatta ikkunalaudalla olevaa vaakaa)ovat jälleen kaikki talossa olemassa olleita. Osa näistä on tuotu pihan puotirakennuksesta, jossa ovat olleet vuosikymmenten ajan.   Tuvan suuren uunin edustalla voikirnu ja lypsyjakkaran päällä kuparipannu.     Uunin reunustalla olevaa rengasta kutsuttiin "juorurenkaaksi", sillä piioilla oli tapana nojailla vapaa-aikan...

Kotiin tultuani en voinut kuin todeta, ettei tämäkään talo tahdo pystyssä pysyä ilman emäntää. Ai, että mistäkö näin päättelin? Kaikki keittiön työtasot ja tavarat, sekä telkkaritaso olivat sammalpurun peitossa! Routa oli kai liikauttanut taloa sen verran, että vanhoja eristeitä oli pöllynnyt jostakin raosta pitkin tupaa. Aika hurjaa, että näinkin iso talo voi liikahtaa sen verran. No, se ei sitten johtunutkaan minun poissaolostani :)   Tämä kaunis sininen piianpeili kuuluu talon vanhoihin esineisiin. Peili on ollut viimeksi palvelusväen käytössä aittarakennuksessa 1900-luvun alkupuolella, jossa sen kanssa on ollut saman värinen lipasto.     Laatikon pohja on lautaa, josta voi myös päätellä, että peili on 1800-luvulta.     Peilin takalevyyn on jätetty rako, josta näkyy hauskasti vanhalla paperilla olevaa tekstiä. Peili on ollut alkuperäiseltä väriltään tummanruskea, kuten levystä näkee.