Siirry pääsisältöön

Kurkistus Rengin tupaan



Haaveilin jo viime kesäksi laittavani osaa puotirakennuksesta kesäasuttavaan kuntoon. Aikaa ei siihen sitten ollutkaan, mutta jos täksi kesäksi kerkiäisin. Rakennus käsittää 6 erillistä tilaa. Toisessa päässä on vanha rengin tupa ja keskellä kaksi aittaa. Yhdestä aitasta vievät rappuset yläkertaan suureen vinttitilaan ja rakennuksen toisesta päädystä on kulku yläkerran kahteen päätyhuoneeseen, jotka ovat olleet piikojen käytössä. Olen miettinyt, miten tästä saisi myös oivan kesäkahvilan. Olisi aivan ihanaa pitää sellaista. Sisustaisin huoneet vanhaan tyyliin tietenkin. Meiltä löytyisi sinne varmasti sopivia huonekalujakin. Esimerkiksi pitkä sininen talonpoikaispöytä tuoleineen, keltainen sivusta vedettävä sänky kävisi hyvin myös ja ihanat astiakaappi ja patakaappi tietenkin. Yläkerrassa voisi olla käsitöitä ja sisustusjuttuja myynnissä. Tuotteet asettelisin vanhan höyläpenkin päälle. Se on todella ihastuttava ilmestys jo yksinäänkin. Puistoon laittaisin pöytiä satoja vuosia vanhojen koivujen alle, jonka äärellä voisi rauhoittua kahvikupin ja tuoreen leivoksen kanssa ihailemaan kaunista näköalaa kohti Kyrönjokea. Museossa voisi taas vierailjat tutustua entisajan esineistöön.

Kevät saa minussa aina aikaan tämän ideoiden loputtoman virtauksen. Niitä tulee sitä vauhtia, etten millään kerkiä tietenkään kaikkea toteuttaakaan, mutta siinä huumassa on hauska olla. Ja nyt kotiäitinä jotenkin kaipaa vähän vaihtelua muutenkin tähän tasaiseen elämään. Minulle ei millään riitä se, että päivän ainoan "oman aikani" käyttäisin sohvalla sisustuslehteä selaten tai päikkäreitä nukkuen. Toisaalta täällä on kyllä niin paljon tekemistä, ettei liian pitkäksi aikaa sovi sohvalle jäädäkään. Mutta kahvilahaaveet jätetään ainakin toistaiseksi hautumaan ja jos keskittyisin nyt niihin kesähuoneisiin, aloittaen Rengin tuvasta.

Kuvasin tänään Rengin tupaa ja sen ihania yksityiskohtia. Siitä tulee kaunis tila, joka henkii entisaikojen tunnelmaa.


Tämä ihana vanha höyläpenkki on vienyt sydämeni. Sen kulunut pinta kaikkine kolhuineen ja yksityiskohtineen on uskomattoman kaunis.
 
Tässä on tilan ainut säästynyt pönttöuuni. Onneksi edes yksi on jäljellä. En tiedä onko se toimiva, mutta ainakin tuo näköä tilaan, jos ei muuta.



Ja vielä vähän lisää tätä ihanuutta.
 
En malta odottaa, että pääsen laittamaan paikkoja kuntoon. Täällä voi hyödyntää niitä vanhoja kalusteita, jotka eivät päärakennukseen sovi. Ehkäpä joku uskaltautuu yöpymään täällä vielä tänä kesänä :)
 


Kommentit

  1. on sulla varsinainen aarreaitta siellä!!!. Ja se kesäkahvila, jatka vain unelmoimista! Saattaa vaikka toteutua - jos ei tänä kesänä niin sitten ehkä seuraavana! Ainakin puitteet on kunnossa :). Voit sitten kysyä vinkkejä, jos saan tuon oman kesäkahvilani pystyyn :).

    VastaaPoista
  2. Kiitos, uskon että jonain päivänä se vois olla mahdollistakin. Olen lukenutkin suurella mielenkiinnolla sinun kirjoituksiasi omasta kahvilastasi. Se tulee olemaan varmasti aivan ihana paikka :) Toivotan paljon onnea ja voimia yrityksellesi. Ihanaa, että haluat myös tuoda entisaikojen tunnelmaa tähän päivään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla