Siirry pääsisältöön

Kurkistus Rengin tupaan



Haaveilin jo viime kesäksi laittavani osaa puotirakennuksesta kesäasuttavaan kuntoon. Aikaa ei siihen sitten ollutkaan, mutta jos täksi kesäksi kerkiäisin. Rakennus käsittää 6 erillistä tilaa. Toisessa päässä on vanha rengin tupa ja keskellä kaksi aittaa. Yhdestä aitasta vievät rappuset yläkertaan suureen vinttitilaan ja rakennuksen toisesta päädystä on kulku yläkerran kahteen päätyhuoneeseen, jotka ovat olleet piikojen käytössä. Olen miettinyt, miten tästä saisi myös oivan kesäkahvilan. Olisi aivan ihanaa pitää sellaista. Sisustaisin huoneet vanhaan tyyliin tietenkin. Meiltä löytyisi sinne varmasti sopivia huonekalujakin. Esimerkiksi pitkä sininen talonpoikaispöytä tuoleineen, keltainen sivusta vedettävä sänky kävisi hyvin myös ja ihanat astiakaappi ja patakaappi tietenkin. Yläkerrassa voisi olla käsitöitä ja sisustusjuttuja myynnissä. Tuotteet asettelisin vanhan höyläpenkin päälle. Se on todella ihastuttava ilmestys jo yksinäänkin. Puistoon laittaisin pöytiä satoja vuosia vanhojen koivujen alle, jonka äärellä voisi rauhoittua kahvikupin ja tuoreen leivoksen kanssa ihailemaan kaunista näköalaa kohti Kyrönjokea. Museossa voisi taas vierailjat tutustua entisajan esineistöön.

Kevät saa minussa aina aikaan tämän ideoiden loputtoman virtauksen. Niitä tulee sitä vauhtia, etten millään kerkiä tietenkään kaikkea toteuttaakaan, mutta siinä huumassa on hauska olla. Ja nyt kotiäitinä jotenkin kaipaa vähän vaihtelua muutenkin tähän tasaiseen elämään. Minulle ei millään riitä se, että päivän ainoan "oman aikani" käyttäisin sohvalla sisustuslehteä selaten tai päikkäreitä nukkuen. Toisaalta täällä on kyllä niin paljon tekemistä, ettei liian pitkäksi aikaa sovi sohvalle jäädäkään. Mutta kahvilahaaveet jätetään ainakin toistaiseksi hautumaan ja jos keskittyisin nyt niihin kesähuoneisiin, aloittaen Rengin tuvasta.

Kuvasin tänään Rengin tupaa ja sen ihania yksityiskohtia. Siitä tulee kaunis tila, joka henkii entisaikojen tunnelmaa.


Tämä ihana vanha höyläpenkki on vienyt sydämeni. Sen kulunut pinta kaikkine kolhuineen ja yksityiskohtineen on uskomattoman kaunis.
 
Tässä on tilan ainut säästynyt pönttöuuni. Onneksi edes yksi on jäljellä. En tiedä onko se toimiva, mutta ainakin tuo näköä tilaan, jos ei muuta.



Ja vielä vähän lisää tätä ihanuutta.
 
En malta odottaa, että pääsen laittamaan paikkoja kuntoon. Täällä voi hyödyntää niitä vanhoja kalusteita, jotka eivät päärakennukseen sovi. Ehkäpä joku uskaltautuu yöpymään täällä vielä tänä kesänä :)
 


Kommentit

  1. on sulla varsinainen aarreaitta siellä!!!. Ja se kesäkahvila, jatka vain unelmoimista! Saattaa vaikka toteutua - jos ei tänä kesänä niin sitten ehkä seuraavana! Ainakin puitteet on kunnossa :). Voit sitten kysyä vinkkejä, jos saan tuon oman kesäkahvilani pystyyn :).

    VastaaPoista
  2. Kiitos, uskon että jonain päivänä se vois olla mahdollistakin. Olen lukenutkin suurella mielenkiinnolla sinun kirjoituksiasi omasta kahvilastasi. Se tulee olemaan varmasti aivan ihana paikka :) Toivotan paljon onnea ja voimia yrityksellesi. Ihanaa, että haluat myös tuoda entisaikojen tunnelmaa tähän päivään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suosi suomalaista ja tue pienyrittäjiä. Haastan kaikki bloggaajat mukaan!

Hei! Tällä kertaa haluan kertoa teille mielipiteeni siitä, miten meidän tulisi mielestäni muistaa suosia kotimaisuutta ja etenkin pienyrittäjiämme. Näin joulun alla se on kovin ajankohtainen aihe, koska joulu on monien yritysten sesonkiaikaa ja pienille yrityksille erityisesti tärkeä aika tehdä rahaa. Olen itse syntynyt yrittäjäperheeseen, jonka vuoksi aihe on minulle siksi niin tärkeä ja läheinen. Olen muutenkin sitä mieltä, että meidän suomalaisten tulisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen ja tämä on yksi erittäin hyvä keino toteuttaa sitä. Tässä siis haaste myös bloggareille! <3 Napatkaa siitä ;) 1.Tee postaus pienyrityksestä, jonka tuotteita käytät tai jotka ovat sinulle mieluisia. 2.Tue pienyrittäjyyttä ostamalla mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita joulunaikaan ja kerro niistä blogissasi 3. Toteuta näistä toinen tai molemmat kohdat ja kerro siitä minulle kommenttialueella, niin tutustun mielelläni postaukseesi! Huom! Ei harrasteta haasteessa kaupallista yhteis...

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...