Siirry pääsisältöön

Tuvan talonpoikaisaarteet



Lainasin kirjastosta talonpoikaisesineistöä käsittelevän kirjan. Se oli aivan ihana. Kirjan innoittamana innostuin kuvaamaan tuvassa, koska sieltä löytyy nykyisin aika paljon talonpoikaisantiikkia. Halusinkin keskittyä rajaamaan kuvat niin, että nämä esineet saavat olla täysin kuvien keskipisteenä. Tuvastammehan löytyy myös uusia huonekaluja, jotka elävät kyllä sopusoinnussa vanhojen kanssa, mutta nyt tuntui kivalta uppoutua hetkeksi täysin vanhaan aikaan. Ehkä otan joku kerta yhteiskuviakin, niin näette miten homma toimii meidän tyyliin.

Kuvissa esiintyvät esineet ja kalusteet (lukuunottamatta ikkunalaudalla olevaa vaakaa)ovat jälleen kaikki talossa olemassa olleita. Osa näistä on tuotu pihan puotirakennuksesta, jossa ovat olleet vuosikymmenten ajan.

 
Tuvan suuren uunin edustalla voikirnu ja lypsyjakkaran päällä kuparipannu.
 
 
Uunin reunustalla olevaa rengasta kutsuttiin "juorurenkaaksi", sillä piioilla oli tapana nojailla vapaa-aikana uunia vasten sormi renkaaseen pujotettuna.



Tämä pitkä talonpoikaispenkki on meillä uunia vastapäätä. Siinä on kiva istuskella ja katsella kuinka koivuhalot palavat. Vaaka on antiikkiliikkeen löytö.
 


Nämä ihanat ovatkin olleet aikaisemminkin kuvauskohteenani. Astiakaappi ja könniläinen ovat maalattu aikoinaan yhteensopiviksi. Tähän kellonaikaan pitäisi kyllä olla jo nukkumassa.



Vasemmalla on ikivanha emännänjatke. Yksi tukipuu on uusittu ja puutapit vaihdettu. Maalaaminen olisi sitten seuraavana vuorossa. Talonpoikaistuolin istuinalustana toimii löytämäni käsityö. En oikein tiedä mihin tarkoitukseen se on tehty, mutta ensin se sai olla pöytäliinana keittiön saarekkeella ja nyt sitten laitoin sen alustaksi tuolille.
 


Rukki on tosiaankin lunastanut paikkansa tuvassa. Pidän siitä kovasti. Varsinkin sen kauniista väristä. Kukka-alustana toimii vanha kaljatynnyri. Ikkunalaudalla on jälleen yksi kuparipannu sekä messinkimortteli ja silitysrauta. Nämä vanhat messinkimorttelit ovat haluttua tavaraa, joten oli hienoa että sekin oli pysynyt tallessa. Kuvan reunassa vilahtaa kolmijalkainen söpö talonpoikaispöytä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla