Siirry pääsisältöön

Lasipurkkeja, kirppislöytöjä ja tunnustus


Huhhuh, täällä Kyrönjoki tulvii aika huolestuttavasti jo tässä vaiheessa. Viime syksyn tulvat taitavat jäädä toiseksi. Laitan kuvia tänne blogiin huomenna, niin saatte jonkin kuvan tästä te etelän ihmiset :)

Olen viimepäivinä kerännyt nurkista lasipurkkeja talteen ja pessyt niitä. On Riihimäkeä, Karhulaa ja erikokoisia narupurkkeja, joissa on säilytetty lääkkeitä aikanaan. Ainakin niissä oli vielä Kurikan apteekin etiketit ympärillä ja niissä mustekynällä kirjoitusta. Narupurkkeihin ompelen kankaasta kannet ja laitan kumpparin ympärille. Aitassa on eräs astiakaappi, joka pitäisi kunnostaa ja olen ajatellut laittaa siihen mm. näitä purkkeja esille. Niin, isännälle siis hommia tiedossa, kun kaappiin täytyy vaihtaa lasit oviin ja varmaan muutenkin on pientä fiksailua. Mutta olen varma, että se tulee olemaan yksi hienoimmista kaapeistamme. Ja tähän sopii vanha pohjalainen sanonta "Keskeneräästä tyätä ei saa näyttää ei hulluulle ei herroolle". Eli siitä sitten enemmän myöhemmin kun on valmista :)

 
Löysin vintistä kauniin värisiä lankakeriä. Ne saavatkin jäädä purkkeihin odottamaan äitini vierailua, jos hän kutoisi niistä minulle jotain.
 
 
Sitten alkuviikon hienot kirppislöydöt!
 


Löysin ihan mielettömiä juttuja ja ihan älyttömän halvalla. Kirppistelyä siis parhaimmillaan. Ensin kuvassa oleva aito lampaankarva, joka sopii kokonsa puolesta vaunuun, pulkkaan, istuinalustaksi tai ihan mitä vaan vain 1,50eur. Sitten "antiikki"kynttelikkö 6eur ja vielä Markslöjd- designpöytävalaisin vain 3eur.

Sain sydäntunnustuksen blogista Sekasotkuisa koti , Kiitos :)

Toteutan tämän kolmella, antakaa anteeksi :) Liian lyhyet yöunet saavat pääkoppani lyömään tyhjää...



Tässä ohjeet haasteeseen:


1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka
antoi haasteen sinulle.



2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja

kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Minä laitan haasteen eteenpäin näille blogeille:


 
 


Viisi asiaa joita tarvitset päivittäin:
* Vitamiinipilleri
* Unta!
* Rakkautta
 

                    Viisi kirjaa joita suosittelet muille:
                      * Torey Haydenin kirjat
* Herbjorg Wassamo: Lasi maitoa, kiitos
* Katerina Janouch: Lasten kanssa
 
 
Viisi materialistista joululahjatoivetta:
* Bossin Femme-tuoksun, koska edellinen pöllittiin, mur!
* Lahjakortti sisustusliikkeeseen
* Villasukat
 
Viisi paikkaa, joissa haluaisin käydä:
*Italia
*Islanti
*Afrikka 

Viisi adjektiiviä, jotka kuvaavat sinua:
* Innostunut
*Empaattinen
*Rauhallinen  

                    Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa muille:
*Yritä olla oikeudenmukainen aina.
*Elä hetkessä, mutta muista ajatella myös huomista.
*Elä omaa elämääsi, älä muiden.
 

Kommentit

  1. Kiitos tunnustuksesta! Liityin myös lukijaksi, ihastuttava talo teillä :) Jään mielenkiinnolla seuraamaan...
    Ps. Vastailen tunnustukseen tässä tulevan vkonlopun aikana!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla