Siirry pääsisältöön

Pieni kahvihetki ruokasalissa


Tässä näkymää ruokasaliin tuvan puolelta.
 

Ruokasalin toisessa päädyssä on 1800-luvun sivusta vedettävä sänky. Astiakaappi on samaa sarjaa ruokailuryhmän kanssa ja nämä kalusteet on tehty tilaustyönä taloon. Vuosiluku ei ole valitettavasti tiedossa, mutta suomalaista käsityötä ovat ja todennäköisesti tekijä on Etelä-Pohjalainen.


Uusrokokoota edustavat hopeiset kermakot, sokerikko ja kynttilänjalka. Kattauksessa myös Pauligin klassiset kultaiset kahvikupit.
 
Kustavilaistyylisessä ruokailuryhmässä on kauniit kullatut yksityiskohdat. Samat kuviot toistuvat myös astiakaapissa.

 

 
Pidän itse kovasti kustavilaistyylistä. Niille ominaista on tietynlainen yksinkertaisuus. Väreinä usein ovat käytössä vaaleat sävyt, pastelli ja harmaansävyt. Kustavilaisuus levisi 1700-luvun lopussa laajalti ja etenkin Pohjanmaalle. Myös talonpoikaisympäristössä ne olivat suosittuja.
 
 
Ja tässä kaikki tällä erää. Nyt hyppy tähän päivään ja lenkkivaatteet niskaan. En sentään minäkään halua tuhlata kauniita kevätpäiviä täällä sisätiloissa oleille. Kevät on vuoden parasta aikaa, joten lapset mukaan ja lenkille, heippa! :)

Kommentit

  1. Kustavilainen tyyli on tosi rauhallisen kaunista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän kovasti näistä kalusteista. Ruokailuryhmään kuuluukin vielä monta tuolia, mutta ne ovat rikki ja odottavat sopivan korjaajan löytymistä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…