Siirry pääsisältöön

Kartanon kummitukset




Muistan varmaan lopun ikäni sen ensimmäisen yöni yksin kartanossa. En ollut ollut täällä kuin pari kertaa sitä ennen. Jokapuolelta kuului outoja ääniä. Vintissä kolisi jokin, kuin siellä olisi kävelty. Nurkista kuului outo pauke, niin etten uskaltanut valoja edes sammuttaa koko yönä, tärisin vain peiton alla. Se oli hirveää. Nyt tiedän, että vintin kolinat johtuvat siitä, kun kovalla tuulella löysät ikkunankarmit heiluvat ja pauke nurkissa tulee pattereista. Muutenkin vanhalla hirsitalollahan on tapana paukkua ja yöllä vain ääniin kiinnittää paremmin huomiota. Mutta se varjo, mikä kulkee ruokasalin poikki aina silloin tällöin. En tiedä mikä se on, mutta olen välillä ollut näkevinäni sellaisen. Ja joskus kun olen menossa yläkertaan, tulee sellainen tunne, että on pakko kääntyä takaisin. Se on sitä, kun tuntuu ettei olekaan yksin, vaikka pitäisi. Aika hurjaa. Pistän nämä kyllä pitkälti oman erittäin vilkkaan mielikuvitukseni piikkiin, mutta kuka tietää. Jos kummituksia on olemassa, niin luulisi että ne tälläisessä ikivanhassa talossa juuri viihtyisivät.

Kaikesta huolimatta minua ei ole pelottanut täällä sen ensimmäisen yksinäisen yön jälkeen. Täällä on sellainen jännä rauha, joka tekee olon ennemminkin turvalliseksi. Sitäkin on vaikea selittää. Enkä ole ainut, joka on niin sanonut meillä käydessään. Minusta on kiva kuvitella, miten tuvassa on tehty aikoinaan erilaisia askareita näitä samoja esineitä käyttäen. Ja kuinka talossa on asunut samaan aikaan monta sukupolvea. Kuinka on ruokailtu suurella porukalla ja tehty töitä yhdessä. Työ on ollut varmasti rankkaa sen aikaisin välinein, mutta yhteisöllisyys on ollut ihan eri kuin tänä päivänä. Sen avulla on jaksettu, ainakin niin luulen.

 
Pihaa vähän siivoillessani löysin pusikosta tälläisen söpön pienen kuparipadan. Se oli ihan tummaksi mustunut, mutta sain puhdistettua sitä jonkin verran. Esine on ollut ties miten kauan ulkona ja siihen nähden kohtalaisessa kunnossa. Laitan sen tuohon tuvan uunin edustalle muiden kupariastioiden joukkoon.

Tänään siivoillaan pihaa siis ja samalla suunnitellaan kesän istutuksia, joten en taida taaskaan lakata kynsiäni :)

Kommentit

  1. Minä tiedän tuon kuvailemasi rauhan tunteen, ja sen kuin esi-isät tarkkailisivat. Aluksi aika kovastikin, päästä varpaisiin asti, ja sitten hyväksyvät sukuun. Ei tässä talossa, täällä olemme vieraita. Toisessa, tärkeässä talossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siltä se tosiaan välillä tuntuu.

      Poista
  2. Kivan löydön teit. Täällä alkaa myös pihalta lumet sulaa, joten pääsee haravoimaan pihaa. Minä suunnittelen terassin kalusteita, piha on suurinpiirtein valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme keränneet kupariastioita tänne tupaan, joten sain tästä söpön lisän kokoelmaan. Täälläkin ollaan kovasti pihatöitä aloiteltu. Ja terassin suunnittelu kuulostaa kivalta. Olen itsekin haaveillut uudistavani omaamme. Sellainen katosta roikkuva löhötuoli olisi aika mukava:)

      Poista
  3. Minäkin olen nähnyt täällä kummituksen, mutta jo ennen tänne muuttoani. Aina joskus näen ja koen kummia asioita ja nämä "kummitusjutut" liittyvät mulla aina kirkaaseen päivänvaloon ja tilanteisiin, jotka eivät ole millään tavalla pelottavia, joten en voi niitä ihan mielikuvituksenkaan piikkiin laittaa.

    Ja sen verran "hullu" olen, että kun muutin tänne, kysyin mielessäni esi-isien hengiltä lupaa asettua tänne ja lupasin tehdä parhaani tilan hyväksi. Sain varmaan hyväksynnän, koska olen nukkunut tosi rauhassa, eikä ole pelottanut yhtään :).

    Luulen, että sinäkin suhtaudut sellaisella arvostuksella ja kunnioituksella menneisiin polviin, että esi-isillä ei varmaan ole valittamista :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla myös nämä kummituskokemukset ovat olleet lähinnä keskellä päivää, eikä ne tosiaan ole pelottaneetkaan. Juuri pari päivää sitten viimeksi vintillä ollessani kuulin aika kovan pamauksen nurkasta. En tiedä mikä se oli. Saattoi sille löytyä järjellinen selityskin, mutta en säikähtänyt sitä yhtään. Ajattelin, että kyllä me kaikki tänne mahdutaan ja jatkoin tekemisiäni :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suosi suomalaista ja tue pienyrittäjiä. Haastan kaikki bloggaajat mukaan!

Hei!

Tällä kertaa haluan kertoa teille mielipiteeni siitä, miten meidän tulisi mielestäni muistaa suosia kotimaisuutta ja etenkin pienyrittäjiämme. Näin joulun alla se on kovin ajankohtainen aihe, koska joulu on monien yritysten sesonkiaikaa ja pienille yrityksille erityisesti tärkeä aika tehdä rahaa. Olen itse syntynyt yrittäjäperheeseen, jonka vuoksi aihe on minulle siksi niin tärkeä ja läheinen. Olen muutenkin sitä mieltä, että meidän suomalaisten tulisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen ja tämä on yksi erittäin hyvä keino toteuttaa sitä.

Tässä siis haaste myös bloggareille! <3 Napatkaa siitä ;)

1.Tee postaus pienyrityksestä, jonka tuotteita käytät tai jotka ovat sinulle mieluisia.

2.Tue pienyrittäjyyttä ostamalla mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita joulunaikaan ja kerro niistä blogissasi

3. Toteuta näistä toinen tai molemmat kohdat ja kerro siitä minulle kommenttialueella, niin tutustun mielelläni postaukseesi!

Huom! Ei harrasteta haasteessa kaupallista yhteistyötä vaan pyytee…

Kuin uuden alku

Hei!

Olen täällä pitkästä aikaa ja niin innoissani siitä. Ihan kuin aloittaisin jotain uutta.
Elämä on ollut yhtä hullunmyllyä koko vuoden ja nyt herään siihen, että joulu tulee ja haluan löytää taas aikaa rakkaille harrastuksilleni, kuten käsitöille, sisustamiselle ja bloggailulle. Saanhan ottaa sen ajan?

Olen opiskellut ja tehnyt ahkerasti töitä kuluneena vuonna. Se ei sinänsä ole minulle mitenkään uutta, mutta alan vaihdos on tehnyt tästä rankkaa, mutta erittäin antoisaa. On ihanaa löytää se oma juttu mistä nauttii niin paljon, ettei malttaisi odottaa seuraavaa päivää päästäkseen työn kimppuun.

Olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja toisaalta päässyt myös hyödyntämään taitoja, joita olen vuosien varrella oppinut.  Oi että, kun olen innoissani kaikesta, mitä syksyn aikana olenkaan kokenut. Olen päässyt haastamaan itseäni oikein urakalla ja se vasta onkin ollut hienoa ja uutta.


Armottomana joulufanina olen tietenkin jo aivan joulufiiliksissä tässä vaiheessa vuotta. Meidän kotiin on…

Miniloma jouluisessa Helsingissä

Hei!

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja tunnelma on kyllä aivan eri nyt Suomen 100-vuotis juhlavuonna, kuin aiempina. Monenlaisia juhlallisuuksia on ollut, joihin mekin olemme osallistuneet. Itsenäisyyspäivän juhlaan menemme myös keskiviikkona, jonka jälkeen loppuilta juhlitaankin perheen kesken hienosti syöden ja tunnelmoiden. Aivan ihanaa!

Mennyt viikonloppukin oli mitä mainioin. Olin vierailulla siskoni luona Helsingissä Vallilassa. Kävelimme pitkin katuja, ihastellen tunnelmallisia vanhoja puutaloja. Siitä suuntasimme Tuomaan markkinoille ja joulufiilis oli taattu. Ihmisiä oli melkoisesti liikenteessä näin avajaisten aikaan ja myyjien luokse sai aivan jonottaa. Ihana kokemus kuitenkin, vaikka en onnistunut mitään sieltä ostamaankaan. Jukolan Juuston cheddareita maistelimme kyllä. Ne ovat todellista herkkuamme ja löytyvät myös meidän itsenäisyyspäivän juhlapöydästämme sekä joulupöydästämme. Suosittelen maistamaan!

Olen hieman haeskellut joulufiilistä tässä, kun tuntuu, ettei ole oikein …