Siirry pääsisältöön

Sano muikku!


Katselin oikein vanhoja valokuvia ja mietin miksi kuvan ihmiset ovat niin vakavan näköisiä ja miksi siihen aikaan ei ollut muutenkaan tapana hymyillä kuvissa. Olivatko ajat niin kovat, ettei hymy irronnut,vai oliko kuvaustilannen sen verran tärkeä, ettei kuulunut virnistellä. Miksi nykypäivänä sitten kehoitetaan aina hymyilemään valokuvissa? Silloinkin, kun ei oikeasti lainkaan hymyilyttäisi. Jos on totinen ilme kuvassa, niin siitä aina joku mainitsee. Itsekin huomasin vanhemman poikani valokuvauspäivänaamuna muistuttavani häntä sitten hymyilemään . Sen hän todella teki, mutta hymy oli varmasti aito, koska hänet saa nauramaan millä tahansa puujalkavitsillä, joita kuvaajilla on tapana lapsille kertoa. Onhan se totta, että saattaa olla mukavampi katsella iloisia kasvoja kuin totisia sitten jälkeenpäin, mutta toisaalta kyllä totisempiakin muistoja saa olla. Ja kyllä se vähän hassulta tuntuu, että kuvissa hymyilemistä pitää oikein harjoitella, jotta lopputulos olisi mahdollisimman aito.

Muistan kuinka joskus lapsena katselimme papan kanssa jotakin postimyyntikuvastoa ja pappa kysyi minulta, että oletko huomannut miten kuvien naisilla on lähes joka kuvassa suu auki. Pappaa ihmetytti kovasti tämä, että eikö enää pelkkä hymyileminen riitä, vaan suunkin pitää olla jo ammollaan. Muistan aina tämän hetken papan kanssa, kun näen sellaisia mainoskuvia.



 
Ikivanhoissa kuvissa on jotenkin salaperäinen ja aito tunnelma. Varmaan vakavat ilmeet sen tekevät.
 



Viikonloppu on kohta taas käsillä ja jos suunnitelmat pitävät, niin luvassa olisi reissu Keski-Suomeen ja tiedossa siis aitoa iloa :)
 
 
Terveisin Niina

Kommentit

  1. Hyvää viikonloppua!

    Sinulle on tunnustus blogissani:
    http://tarja-snowland.blogspot.fi/2013/04/stailattu-lammas-ja-blogihaaste.html

    VastaaPoista
  2. Valokuvauksesta on niin tullut niin yleistä, että kaikenlaisia kotihetkiäkin kuvataan, mutta ennen se oli harvinaista :) Varmaan siksi oltiin usein vakavia ja paikoillaankin, että kuva ehdittiin ottamaan. Meidän vanhoista kuvista ihan viime vuosisadan alusta löytyy muutama kuva, joissa ihmisillä on hymynkare. Ne kuvat tekis mieli laittaa ihan seinälle, jotain niin herkistävää niissä on :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miniloma jouluisessa Helsingissä

Hei!

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja tunnelma on kyllä aivan eri nyt Suomen 100-vuotis juhlavuonna, kuin aiempina. Monenlaisia juhlallisuuksia on ollut, joihin mekin olemme osallistuneet. Itsenäisyyspäivän juhlaan menemme myös keskiviikkona, jonka jälkeen loppuilta juhlitaankin perheen kesken hienosti syöden ja tunnelmoiden. Aivan ihanaa!

Mennyt viikonloppukin oli mitä mainioin. Olin vierailulla siskoni luona Helsingissä Vallilassa. Kävelimme pitkin katuja, ihastellen tunnelmallisia vanhoja puutaloja. Siitä suuntasimme Tuomaan markkinoille ja joulufiilis oli taattu. Ihmisiä oli melkoisesti liikenteessä näin avajaisten aikaan ja myyjien luokse sai aivan jonottaa. Ihana kokemus kuitenkin, vaikka en onnistunut mitään sieltä ostamaankaan. Jukolan Juuston cheddareita maistelimme kyllä. Ne ovat todellista herkkuamme ja löytyvät myös meidän itsenäisyyspäivän juhlapöydästämme sekä joulupöydästämme. Suosittelen maistamaan!

Olen hieman haeskellut joulufiilistä tässä, kun tuntuu, ettei ole oikein …

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…