Siirry pääsisältöön

Viktoriaanisen ajan lastenrattaat



Tälläiset kaunokaiset löytyvät meiltä. Olisivat aika lailla kunnostusta vailla, etenkin tuo kuomu on aikamoisen ränsistynyt, sekä toinen eturengas puuttuu kokonaan. Täytyy nyt olla silmät tarkkana, jos rengas sattuisi löytymään vielä jostain. Tosin rengas voi löytyä melkein mistä vain, koska isäntä muisteli leikkineensä sillä lapsena. Ja minun käsitykseni mukaan hän ei ole ollut ihan se lapsi rauhallisimmasta päästä, joten rengas on varmasti saanut kyytiä. Olen haaveillut, että saisin nämä johonkin esille. Sen ne kyllä ansaitsevat. Rattaat ovat mielestäni erittäin kauniit. Varmaan sali olisi niille oikea paikka ja ainut minne mahtuisivat ilman suurempia järjestelyjä.


Lapsia on työnnetty rattaiden kaltaisella välineellä 1500-luvulta lähtien, mutta 1800-luvulla tulivat ns. oikeat rattaat, joita käytettiin ulkona liikkumiseen. 1880-luvulle asti rattaissa oli kolme pyörää ja yksi etuaisa vetämistä varten.. Sen jälkeen Englannissa kehitettiin vaunut, jotka kulkivat neljällä pyörällä ja joissa vauva oli makuullaan. Ensimmäiset mallit olivat valmistettu koripunoksesta, mutta hankalan puhdistamisen vuoksi käytettiin valmistusmateriaalina myös puuta, paperimassaa ja nahkaa.
 
 
Rattailla on suuri tunnearvo, sillä ne ovat palvelleet monia sukupolvia tässä samaisessa suvussa. Mieheni mumma on näitä vielä käyttänyt pikkulapsena.
 
Tästä se uusi viikko sitten taas lähtee kulkemaan. Tiedossa on ainakin neuvolaa ja eteisen sisustuksen viimeistelyä. Hyvälle mallille saatiinkin se tyttöenergialla sunnuntaina :) Vielä olisi hakusessa matot, jalallinen naulakko ja istuintyynyjä. Eli varmaan siis kirppistelyäkin vielä luvassa ja kangaskauppaa.
 
 
 
Terveisin Niina

Kommentit

  1. Kylläpä ovat kauniit! Ihanaa, kun nurkista löytyy noin paljon vanhoja ja hienoja tavaroita. Useissa taloissa kun ne vanhat jutut on jossain vaiheessa hävitetty "vain vanhoina romuina".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Tänä päivänä osataan arvostaa taas vanhaa ja varmasti monia kaduttaa, kun on tullut heitettyä arvokasta pois.

      Poista
  2. Ihanaa lukea tätä kaunista elämää täältä blogistasi :)
    Tahtoo päästä katsomaan ihan livenä paikanpäälle!!
    T: Se naapuri jpääntieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun luet tätä. Ja tervetuloa katsomaan :)

      Poista
  3. Hei!
    Ihastuttavaa työtä teet vanhaa ja kaunista arvostaen!
    kiitos että sain vierailla blogissasi!
    Terveisiä Winstonille ja hyvää elämän jatkoa koko perheelle!
    Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Kiva, että kävit katsomassa ja tervetuloa uudelleen. Täällä nämä vanha esineet nousevat jotenkin erityisesti esille ja on kiva kuunnella tarinoita niistä. Kerron terveisesi myös eteenpäin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla