Siirry pääsisältöön

Uudet vanhat tulivat (ja yksi pieni ylläri)!

Eilen illalla saapuivat antiikkiliikkeestä hankkimamme huonekalut. Kun ne saatiin kotiin, niin tunne siitä, että ne kuuluvat tänne vain vahvistui. On se ihan eri juttu ostaa huonekaluliikkeestä uusia kalusteita, kuin sitten näitä antiikkisia vähintään satavuotiaita. En tarkoita, että uusissa kalusteissa mitään vikaa olisi. Ne sopivat moniin koteihin. Tänne sopivat niin hyvin nuo vanhat. Laitan kuvia hankinnoista lähiaikoina.

Puhdistin myös niitä talonpoikaiskalusteita ja kävin kirjastosta lainaamassa sisustusoppaita ja lehtiä vinon pinon. Haluan nyt ensin hieman paneutua tarkemmin eteistilaan, jotta siitä tulee sitten kerralla hyvä.

Huh, eikä tässä vielä kaikki. Kannoin vintistä erään vanhan leveän puupenkin alakertaan ja kokeilin kävisikö se sohvapöydäksi. Aluksi kun katsoin sitä tuossa sohvan edessä, niin ajattelin ettei se oikein taida sopia, mutta kun asettelin läppärin ja lehdet siihen, niin se alkoi näyttää ihan täydelliseltä. Pinta on kivasti kulunut ja elävän näköinen. Minusta sata kertaa parempi kuin entinen musta pöytä, jossa lasia keskellä. Tämä on jotenkin pirteä ja tuo hieman väriä. Ongelma on vain siinä, että isännältä en kysynyt mitään, koska hän on yövuoronsa jälkeen mennyt nukkumaan enkä jaksanut odottaa, että hän herää. Nyt siis pelkään, että tämä "ehdotus" tyrmätään täysin. Ja mä oon nyt jo rakastunut tähän pöytään niin, että istun tämän päälle, jos tämä aijotaan raahata takaisin vinttiin.







 


 
Tämä marmorijalkainen valaisin on yksi uusista hankinnoista. Pidän kovasti sen muotoilusta. Kuvassa esiintyvä tuhkakuppi on minulle tärkeä, koska isäni lapsuudenkodissa on ollut juuri samanlainen ja siitä syystä kupista tulee myös isä mieleen. Koska asun nykyisin perheestä ja sukulaisista kaukana, tälläiset pienet asiat näyttävät muodostuvan yllättävän tärkeiksi.
 
Tässä siis tämä pikku ylläri. Eikö vain olekin hieno?

 



Kommentit

  1. Tuo harmaa pikkupöytä on tosi kaunis. Ja yllärikin toimii mainiosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vähän tuossa isännän kanssa pohdittiin, jos sohvapöytää käsiteltäisiin vielä jollakin. Saisi olla ehkä tummempi. Minulle se kelpaisi kyllä noinkin, mutta suostun siihen jos pöytä saa jäädä :) Pikkupöytä on minustakin kovin sievä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla