Uudet vanhat tulivat (ja yksi pieni ylläri)!

Eilen illalla saapuivat antiikkiliikkeestä hankkimamme huonekalut. Kun ne saatiin kotiin, niin tunne siitä, että ne kuuluvat tänne vain vahvistui. On se ihan eri juttu ostaa huonekaluliikkeestä uusia kalusteita, kuin sitten näitä antiikkisia vähintään satavuotiaita. En tarkoita, että uusissa kalusteissa mitään vikaa olisi. Ne sopivat moniin koteihin. Tänne sopivat niin hyvin nuo vanhat. Laitan kuvia hankinnoista lähiaikoina.

Puhdistin myös niitä talonpoikaiskalusteita ja kävin kirjastosta lainaamassa sisustusoppaita ja lehtiä vinon pinon. Haluan nyt ensin hieman paneutua tarkemmin eteistilaan, jotta siitä tulee sitten kerralla hyvä.

Huh, eikä tässä vielä kaikki. Kannoin vintistä erään vanhan leveän puupenkin alakertaan ja kokeilin kävisikö se sohvapöydäksi. Aluksi kun katsoin sitä tuossa sohvan edessä, niin ajattelin ettei se oikein taida sopia, mutta kun asettelin läppärin ja lehdet siihen, niin se alkoi näyttää ihan täydelliseltä. Pinta on kivasti kulunut ja elävän näköinen. Minusta sata kertaa parempi kuin entinen musta pöytä, jossa lasia keskellä. Tämä on jotenkin pirteä ja tuo hieman väriä. Ongelma on vain siinä, että isännältä en kysynyt mitään, koska hän on yövuoronsa jälkeen mennyt nukkumaan enkä jaksanut odottaa, että hän herää. Nyt siis pelkään, että tämä "ehdotus" tyrmätään täysin. Ja mä oon nyt jo rakastunut tähän pöytään niin, että istun tämän päälle, jos tämä aijotaan raahata takaisin vinttiin.

 

 

Tämä marmorijalkainen valaisin on yksi uusista hankinnoista. Pidän kovasti sen muotoilusta. Kuvassa esiintyvä tuhkakuppi on minulle tärkeä, koska isäni lapsuudenkodissa on ollut juuri samanlainen ja siitä syystä kupista tulee myös isä mieleen. Koska asun nykyisin perheestä ja sukulaisista kaukana, tälläiset pienet asiat näyttävät muodostuvan yllättävän tärkeiksi.

 

Tässä siis tämä pikku ylläri. Eikö vain olekin hieno?