Siirry pääsisältöön

Uudet vanhat tulivat (ja yksi pieni ylläri)!

Eilen illalla saapuivat antiikkiliikkeestä hankkimamme huonekalut. Kun ne saatiin kotiin, niin tunne siitä, että ne kuuluvat tänne vain vahvistui. On se ihan eri juttu ostaa huonekaluliikkeestä uusia kalusteita, kuin sitten näitä antiikkisia vähintään satavuotiaita. En tarkoita, että uusissa kalusteissa mitään vikaa olisi. Ne sopivat moniin koteihin. Tänne sopivat niin hyvin nuo vanhat. Laitan kuvia hankinnoista lähiaikoina.

Puhdistin myös niitä talonpoikaiskalusteita ja kävin kirjastosta lainaamassa sisustusoppaita ja lehtiä vinon pinon. Haluan nyt ensin hieman paneutua tarkemmin eteistilaan, jotta siitä tulee sitten kerralla hyvä.

Huh, eikä tässä vielä kaikki. Kannoin vintistä erään vanhan leveän puupenkin alakertaan ja kokeilin kävisikö se sohvapöydäksi. Aluksi kun katsoin sitä tuossa sohvan edessä, niin ajattelin ettei se oikein taida sopia, mutta kun asettelin läppärin ja lehdet siihen, niin se alkoi näyttää ihan täydelliseltä. Pinta on kivasti kulunut ja elävän näköinen. Minusta sata kertaa parempi kuin entinen musta pöytä, jossa lasia keskellä. Tämä on jotenkin pirteä ja tuo hieman väriä. Ongelma on vain siinä, että isännältä en kysynyt mitään, koska hän on yövuoronsa jälkeen mennyt nukkumaan enkä jaksanut odottaa, että hän herää. Nyt siis pelkään, että tämä "ehdotus" tyrmätään täysin. Ja mä oon nyt jo rakastunut tähän pöytään niin, että istun tämän päälle, jos tämä aijotaan raahata takaisin vinttiin.







 


 
Tämä marmorijalkainen valaisin on yksi uusista hankinnoista. Pidän kovasti sen muotoilusta. Kuvassa esiintyvä tuhkakuppi on minulle tärkeä, koska isäni lapsuudenkodissa on ollut juuri samanlainen ja siitä syystä kupista tulee myös isä mieleen. Koska asun nykyisin perheestä ja sukulaisista kaukana, tälläiset pienet asiat näyttävät muodostuvan yllättävän tärkeiksi.
 
Tässä siis tämä pikku ylläri. Eikö vain olekin hieno?

 



Kommentit

  1. Tuo harmaa pikkupöytä on tosi kaunis. Ja yllärikin toimii mainiosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vähän tuossa isännän kanssa pohdittiin, jos sohvapöytää käsiteltäisiin vielä jollakin. Saisi olla ehkä tummempi. Minulle se kelpaisi kyllä noinkin, mutta suostun siihen jos pöytä saa jäädä :) Pikkupöytä on minustakin kovin sievä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…