Siirry pääsisältöön

Hevostilahaaveilua ja tammiarkku



Taas se alkaa, se haaveilu. Välillä menee "ihan hyvin", kunnes jostain sen taas saan päähäni. Olen vuosikaudet haaveillut omasta hevostilasta. Katson täälläkin kokoajan tuota suurta konehallia ja kuvittelen, miten siitä tekisin tallin. Olen jopa käynyt mittaamassa, että sinne saisi 5kpl  9m2 kokoista karsinaa hyvin, sekä 3m levyisen käytävän ja pesupaikankin vielä. Siellä on jo valmiina huoneet varusteille ja rehuille. Säilörehunkin säilytykseen olisi suuret tilat ja helppo kulku tallin puolelta. Tallin perustaminen olisi liiankin helposti toteutettavissa tilojen puolesta. Laitumet ovat talon takana. Niitä on niin paljon, että osasta peltoa voisi hyvin lohkaista alueen ratsastuskentälle. Tallillani olisi jokunen täysihoitopaikka vieraille hevosille ja muutama oma hevonen tuntitoimintaan. Pihaton rakentaisin myös, jonne saisi vielä lisää hevosia. Aitta kunnostettaisiin majoitustiloiksi ja siitä saisi aivan ihanan tähän tarkoitukseen. Iltaisin ratsastelisin peltojen reunalla olevaa koivukujaa pitkin kohti metsäisiä maastopolkuja. Voi kuinka toivonkaan, että voittaisin lotossa ja voisin toteuttaa tämän haaveen...

Mutta nyt uusien hankintojen pariin. Kun tämä upea tammiarkku tuli vastaan, niin meidän isäntä ihastui siihen sen verran paljon, että nyt se sitten koristaa olohuonetta sohvapöytänä. Minun vintiltä raahaamani vanha puupenkki jäi kakkoseksi, pakko myöntää. Tammiarkku on 1900-luvun alkupuolelta ja tanskalaista alkuperää. Se on kookas ja erittäin hyvässä kunnossa. Tälläisiä arkkuja on vaikea löytää, joten varmaan ei tarvitse katua tätä hankintaa.



 
Arkussa on erittäin paljon säilytystilaa, joka on aina tervetullutta olohuoneeseen.
 
 
Rautaosat on taottu ja ne ovat erittäin kauniita yksityiskohtia.
 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Kartanon keskiaikainen kellari

Päärakennuksen alla on kellari, jonka Museovirasto on arvioinut olevan jo  1400-luvulta.  Kellari on kuulunut vanhoihin perustuksiin, joiden päälle nykyinen kartano on siirretty 1800-luvun alkupuolella. Se on toiminut alkujaan jääkellarina. Kyrönjoesta kuljetettiin hevosella jäälohkareet kellariin, jossa ne säilyivät hyvin lämpimän vuodenajan, jotta saatiin maito ja ruoka säilymään viileänä. Kellari sijaitsee kartanon oikeassa päädyssä, pari metriä alapuolella maanpinnasta.  Kellarissa on upea tynnyriholvikatto. Katto on uskomattoman hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten vanha se onkaan. Holvikatto oli tyypillinen keskiaikaisissa kellareissa. Holvaamista varten kerättiin pienempiä kiviä kuin muurin rakentamiseen. Hyviä holvikiviä olivat levymäiset kivet, esimerkiksi liuskekivi. Holvi tarvitsee tukevan lähdön joko suoraan seinien päältä, seiniin jätetyistä koloista tai seinien ulokkeista. Holvaamista varten rakennettiin halutun muotoinen lau...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina