Siirry pääsisältöön

Hevostilahaaveilua ja tammiarkku



Taas se alkaa, se haaveilu. Välillä menee "ihan hyvin", kunnes jostain sen taas saan päähäni. Olen vuosikaudet haaveillut omasta hevostilasta. Katson täälläkin kokoajan tuota suurta konehallia ja kuvittelen, miten siitä tekisin tallin. Olen jopa käynyt mittaamassa, että sinne saisi 5kpl  9m2 kokoista karsinaa hyvin, sekä 3m levyisen käytävän ja pesupaikankin vielä. Siellä on jo valmiina huoneet varusteille ja rehuille. Säilörehunkin säilytykseen olisi suuret tilat ja helppo kulku tallin puolelta. Tallin perustaminen olisi liiankin helposti toteutettavissa tilojen puolesta. Laitumet ovat talon takana. Niitä on niin paljon, että osasta peltoa voisi hyvin lohkaista alueen ratsastuskentälle. Tallillani olisi jokunen täysihoitopaikka vieraille hevosille ja muutama oma hevonen tuntitoimintaan. Pihaton rakentaisin myös, jonne saisi vielä lisää hevosia. Aitta kunnostettaisiin majoitustiloiksi ja siitä saisi aivan ihanan tähän tarkoitukseen. Iltaisin ratsastelisin peltojen reunalla olevaa koivukujaa pitkin kohti metsäisiä maastopolkuja. Voi kuinka toivonkaan, että voittaisin lotossa ja voisin toteuttaa tämän haaveen...

Mutta nyt uusien hankintojen pariin. Kun tämä upea tammiarkku tuli vastaan, niin meidän isäntä ihastui siihen sen verran paljon, että nyt se sitten koristaa olohuonetta sohvapöytänä. Minun vintiltä raahaamani vanha puupenkki jäi kakkoseksi, pakko myöntää. Tammiarkku on 1900-luvun alkupuolelta ja tanskalaista alkuperää. Se on kookas ja erittäin hyvässä kunnossa. Tälläisiä arkkuja on vaikea löytää, joten varmaan ei tarvitse katua tätä hankintaa.



 
Arkussa on erittäin paljon säilytystilaa, joka on aina tervetullutta olohuoneeseen.
 
 
Rautaosat on taottu ja ne ovat erittäin kauniita yksityiskohtia.
 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miniloma jouluisessa Helsingissä

Hei!

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja tunnelma on kyllä aivan eri nyt Suomen 100-vuotis juhlavuonna, kuin aiempina. Monenlaisia juhlallisuuksia on ollut, joihin mekin olemme osallistuneet. Itsenäisyyspäivän juhlaan menemme myös keskiviikkona, jonka jälkeen loppuilta juhlitaankin perheen kesken hienosti syöden ja tunnelmoiden. Aivan ihanaa!

Mennyt viikonloppukin oli mitä mainioin. Olin vierailulla siskoni luona Helsingissä Vallilassa. Kävelimme pitkin katuja, ihastellen tunnelmallisia vanhoja puutaloja. Siitä suuntasimme Tuomaan markkinoille ja joulufiilis oli taattu. Ihmisiä oli melkoisesti liikenteessä näin avajaisten aikaan ja myyjien luokse sai aivan jonottaa. Ihana kokemus kuitenkin, vaikka en onnistunut mitään sieltä ostamaankaan. Jukolan Juuston cheddareita maistelimme kyllä. Ne ovat todellista herkkuamme ja löytyvät myös meidän itsenäisyyspäivän juhlapöydästämme sekä joulupöydästämme. Suosittelen maistamaan!

Olen hieman haeskellut joulufiilistä tässä, kun tuntuu, ettei ole oikein …

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…