Siirry pääsisältöön

Turkoosia, purjelaivoja ja hyvää mieltä


Ihanaa, kun sai pitkästä aikaa nukuttua kohtuuhyvät yöunet. Ja pienen aamupäiväshoppailun jälkeen olo on muutenkin iloinen. Kävimme taas Sisustus Ruufuksessa ja sieltä ostin ihanan Miel:in valkoisen kesähameen. Se tulee varmasti minulla olemaan kovassa käytössä. Ihanaa romanttista tyyliä, jota niin rakastan. Taas kun on tullut oltua aika tiiviisti kotona viimeaikoina, niin tuollaiset pikkushoppailut ovat todella piristäviä ja sisustusliikkeessä oli kaikkea niin ihanaa, jota jo pelkästään ilokseenkin katselee. Yksi tuleva hankinta on ehdottomasti ainakin yksi Matildan Maus- hiirulaisista, joita liike myös myy. Kuvittelin jo miten sellainen söpöliini sopisikaan Rengin tupaan ikkunalaudalle istumaan.

Tänään kuvailin vähän meidän keittiössä. Se on ihanan tilava ja toimiva. Harmittelin joskus, kuinka haluaisin laittaa kaapin päälle esineitä ja koska huonekorkeus on neljä metriä ja kaapinpäällinen on kolmessa metrissä, ei sieltä oikein pienet esineet osu silmiin. Mutta nyt kun laitoin sinne vähän isompaa tavaraa, niin hyvinhän ne näyttävät näkyvän sieltä.

 
 
Olin pidemmän aikaa jo halunnut keittiöömme liitutaulun. Se on minusta hauska yksityiskohta ja tämä sattui löytymään vielä meidän omalta vintiltä.
.
Ihanaa turkoosia. Se on yksi lempiväreistäni ja olen ripotellut tätä väriä keittiöömme hieman sinne tänne. Pöytäliina on muuten oikeasti paneliverho. Olen ostanut ne joskus menneinä vuosina.
Ja tässä tälläinen pikku purjelaiva, jonka nappasin salin kirjahyllystä lipumaan pitkin ennen niin valkoisen talonpoikaistuolin kaunista pintaa. Satamat ja purjelaivat ovat uusimpia ihastuksenkohteitani. Odotan jo kovasti kesää, että pääsen kuvaamaan niitä automatkoilla. Tuolin tilanne on nyt se, etten ole vielä päättänyt haluanko jättää sen tälläiseksi, vai raavinko viimeisetkin maalit pois. Kaunis se on näinkin, mutta saattaa olla hieman liian raaka näky meidän sisustuksessa.
 
 
 
 
 

Kommentit

  1. Sullahan on viikinkilaiva siellä pöydällä - hyvin norjalaisen näköinen :D. Kävin kommentoimassa kerralla aika montaa postausta - olet postaillut ahkerasti, mutta en ole muistanut käydä lukemassa :). Merkitsin itseni lopultakin lukijaksi, niin tulee luettua paremmin. Se on vain jäänyt tekemättä:).

    Sellainen lukijan vinkki: en tiedä, oletko itse huomannut tai edes tietoinen, että sulla on täällä kommenttiboksissa nyt moninkertaiset turvajärjestelyt, kun on ensin se "ethän ole robotti"- testi ja siiten vielä kommnettien tarkistus ennen julkaisemista. Itse luovuin aika pian kaikista "turvajärjestelyistyä", enkä ole saanut yhtään roskapostia tai epäasiallista viestiä. Moni saattaa jättää kommentoimatta, jos sen tekee kovin hankalaksi, joten suosittelen, että otat ainakin toisen varmistuksen pois käytöstä. Ehkä jopa molemmat :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos neuvosta. En tosiaan ole sitä ottanut huomioon. Näin uutena bloggaajana tuntuu olevan vielä vähän hiomista näissä jutuissa:) Auttaa paljon, kun joku viitsii antaa parannusehdotuksia. Poistinkin nämä nyt käytöstä :)

      Poista
    2. Niin ja kyllä laivassa näyttäisi lukevankin Norge purjeessa. Se on varmaan matkamuisto vuosien takaa. Tervetuloa lukijaksi! Se lämmittää kovasti mieltä :)

      Poista
    3. Arvelinkin,että nuo tunnistukset on jääneet vahingossa. Täällä on ihan omat systeemit, jotka oppii vasta vähitellen. Itsellänikin on vielä tosi paljon oppimista :).

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla