Siirry pääsisältöön

Lautaskeräilyä ja keskeneräisiä projekteja


Hei ja haukotus! Vesipumput ovat huutaneet yöllä sen verran kovaa, että unet kyllä jäivät vähiin. Mutta siitä tuskin kannattaa valittaa. Ne tekevät tärkeää työtä, kuten ne ihmiset niiden takanakin. Voimia vaan heille, että jaksavat vielä jonkin aikaa.

Kohta olisi aloitettava vintin siivous oikein urakalla. Olisi tavoitteena kesäksi saada paikat kuntoon. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, jos kokoajan löytää sieltä mielenkiintoisia juttuja. Sitähän saattaa unohtaa koko siivoamisen saman tien. Valkoisen kirjoituspöydän vierashuoneeseen löydettiin omista nurkista ihana vanha valkoinen sänky. Sängyn toisesta päädystä puuttuu yksi levy, mutta muuten se on ihan kunnossa ja sopii täydellisesti yhteen pöydän kanssa. Eli siinäkin olisi vähän projektia ensin.

 Projekteista puheen ollen, kun olin saanut illalla pikkumiehen nukkumaan, innostuin rapsuttamaan maaleja eteisen valkoisesta talonpoikaistuolista. Kävimme tulvapaikkojen tsekkailun jälkeen paikallisessa sisustusliikkeessä ja sain sieltä lainaksi pari paksua kuvastoa, joissa oli niitä rouheampaan tyyliin jätettyjä huonekaluja. Ajattelin, että tuosta valkoisesta varmaan lähtee maali silleen kivasti pienellä vaivalla. No, kaksi tuntia meni huomaamatta ja vielä saan tänään jatkaa loppuun. Mutta siitä tulee kyllä kiva.

Olen huomaamattani hamstrannut täältä ympäristöstä löytyneitä yksittäisiä kahvikupin lautasia. En ole millään raaskinut heittää poiskaan, kun jotkut niistä ovat olleet niin kovin hienoja. Suunnittelin, että ehkä voisin tehdä muutamista seinälautasia. Yksi lemppareistani on tuo musta lautanen, jossa on kuvioita valkoisilla ääriviivoilla. Sen löysi isäntä hiljattain vintistä lattialankkujen välistä.



Iloista viikonloppua kaikille!Toivoo. Niina :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Kartanon keskiaikainen kellari

Päärakennuksen alla on kellari, jonka Museovirasto on arvioinut olevan jo  1400-luvulta.  Kellari on kuulunut vanhoihin perustuksiin, joiden päälle nykyinen kartano on siirretty 1800-luvun alkupuolella. Se on toiminut alkujaan jääkellarina. Kyrönjoesta kuljetettiin hevosella jäälohkareet kellariin, jossa ne säilyivät hyvin lämpimän vuodenajan, jotta saatiin maito ja ruoka säilymään viileänä. Kellari sijaitsee kartanon oikeassa päädyssä, pari metriä alapuolella maanpinnasta.  Kellarissa on upea tynnyriholvikatto. Katto on uskomattoman hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten vanha se onkaan. Holvikatto oli tyypillinen keskiaikaisissa kellareissa. Holvaamista varten kerättiin pienempiä kiviä kuin muurin rakentamiseen. Hyviä holvikiviä olivat levymäiset kivet, esimerkiksi liuskekivi. Holvi tarvitsee tukevan lähdön joko suoraan seinien päältä, seiniin jätetyistä koloista tai seinien ulokkeista. Holvaamista varten rakennettiin halutun muotoinen lau...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina