Siirry pääsisältöön

Pienet sunnuntaiaamun juhlat



Hyvää huomenta!

Aloitetaan sunnuntai juhlavasti juhlasalista. Inspiroiduin erään sisustuslehden kuvista sen verran, että rupesin kyhäämään kattausta Rokokoopöydälle. Meillä ei siis oikeasti ole tapana kattaa sunnuntaipuurolle näin näyttävästi, vaikka kyllähän se minulle kelpaisi. Jostain kumman syystä tällä hetkellä luksusta on jo sekin, että saa syödä puuronsa mistä tahansa kiposta, vaikka seisaaltaan kerralla loppuun ilman imetyksiä tai muita hälytyksiä keskeyttämässä. Mutta toisaalta, jos nyt tämän kerran, kun tuli pöytäkin katettua hienosteltaisiin hieman...


Salin Rokokookalusteet ovat jurvalaista käsityötä ja ovat aikanaan tilattu isännän isovanhemmille lahjaksi. Ne ovat erittäin näyttävät ja säilyneet hyvässä kunnossa, koska juhlasali on ollut kautta aikojen vain juhlia varten.

 
Erikoisempi esine etualalla on lasinen mausteikko, joka oli oleellinen osa 1800-luvun kattausta.
 
Perhosorkidea on herkällä tavallaan niin kaunis. Ostin sen vasta ja toivon, etten saa heti sitä hengiltä.
 Olen kuullut, että tämä laji olisi se helpompi elätettävä. Saa nyt nähdä sitten.
 
Kuvien laadussa on parantamisen varaa, mutta toivottavasti harjoittelu tuottaa tulosta vielä jonakin päivänä. Jokatapauksessa se on erittäin mukava harrastus ja aijon jatkossa  käyttää vähän enemmän aikaani niiden muokkauksen harjoitteluun. Sekin näyttää vaativan taitoa, eikä ihan hetkessä onnistu.
 
Menenkin tästä laittamaan aamupalaa, kun kaikki ovat näköjään jo heränneetkin. Sen jälkeen  pakkaudutaan autoon ja lähdetään Seinäjoelle kirppiskierrokselle. Sunnuntaisten aamujuhlien jälkeen se onkin tavanomaisempaa puuhaa. Mutta ehkä me voisimme ottaa tavaksi syödä useamminkin salissa ihan arkenakin.

Kommentit

  1. Tuo perhosorkidea sopiikin kauniisti väreihin! Muonamiehen mökiltäkin löytyy mausteikko, vähän eri näköinen tosin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olisipa joskus kiva pitää juhlat ja koristella sali oikein viimeisen päälle kauniine kattauksineen. Nyt ei taida olla sellaisia pitkään aikaan tiedossa. Viimeksi juhlimme siellä vauvan ristiäisiä alkuvuodesta.

      Poista
  2. Kauniita huonekaluja teillä tässä ja edellisessä postauksessa. Ja kattaus on onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Jotenkin kiva kun tietää kalusteiden olevan suomalaista käsityötä ja on aivan uskomatonta miten taitavasti ne on tehty kaikkine kaiverruksineen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…