Siirry pääsisältöön

Pienet sunnuntaiaamun juhlat



Hyvää huomenta!

Aloitetaan sunnuntai juhlavasti juhlasalista. Inspiroiduin erään sisustuslehden kuvista sen verran, että rupesin kyhäämään kattausta Rokokoopöydälle. Meillä ei siis oikeasti ole tapana kattaa sunnuntaipuurolle näin näyttävästi, vaikka kyllähän se minulle kelpaisi. Jostain kumman syystä tällä hetkellä luksusta on jo sekin, että saa syödä puuronsa mistä tahansa kiposta, vaikka seisaaltaan kerralla loppuun ilman imetyksiä tai muita hälytyksiä keskeyttämässä. Mutta toisaalta, jos nyt tämän kerran, kun tuli pöytäkin katettua hienosteltaisiin hieman...


Salin Rokokookalusteet ovat jurvalaista käsityötä ja ovat aikanaan tilattu isännän isovanhemmille lahjaksi. Ne ovat erittäin näyttävät ja säilyneet hyvässä kunnossa, koska juhlasali on ollut kautta aikojen vain juhlia varten.

 
Erikoisempi esine etualalla on lasinen mausteikko, joka oli oleellinen osa 1800-luvun kattausta.
 
Perhosorkidea on herkällä tavallaan niin kaunis. Ostin sen vasta ja toivon, etten saa heti sitä hengiltä.
 Olen kuullut, että tämä laji olisi se helpompi elätettävä. Saa nyt nähdä sitten.
 
Kuvien laadussa on parantamisen varaa, mutta toivottavasti harjoittelu tuottaa tulosta vielä jonakin päivänä. Jokatapauksessa se on erittäin mukava harrastus ja aijon jatkossa  käyttää vähän enemmän aikaani niiden muokkauksen harjoitteluun. Sekin näyttää vaativan taitoa, eikä ihan hetkessä onnistu.
 
Menenkin tästä laittamaan aamupalaa, kun kaikki ovat näköjään jo heränneetkin. Sen jälkeen  pakkaudutaan autoon ja lähdetään Seinäjoelle kirppiskierrokselle. Sunnuntaisten aamujuhlien jälkeen se onkin tavanomaisempaa puuhaa. Mutta ehkä me voisimme ottaa tavaksi syödä useamminkin salissa ihan arkenakin.

Kommentit

  1. Tuo perhosorkidea sopiikin kauniisti väreihin! Muonamiehen mökiltäkin löytyy mausteikko, vähän eri näköinen tosin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olisipa joskus kiva pitää juhlat ja koristella sali oikein viimeisen päälle kauniine kattauksineen. Nyt ei taida olla sellaisia pitkään aikaan tiedossa. Viimeksi juhlimme siellä vauvan ristiäisiä alkuvuodesta.

      Poista
  2. Kauniita huonekaluja teillä tässä ja edellisessä postauksessa. Ja kattaus on onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Jotenkin kiva kun tietää kalusteiden olevan suomalaista käsityötä ja on aivan uskomatonta miten taitavasti ne on tehty kaikkine kaiverruksineen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina      

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...