Siirry pääsisältöön

Uusi elämä





Selailin illalla lasten käytyä nukkumaan erästä sisustuslehteä, josta bongasin samanlaisen 50-luvun  lipaston kuin meillä. No siitä sitten sain hyvän idean, jota aloin oitis toteuttamaan. Ilta menikin sitten mukavasti kuvia räpsytellessä.


Joku saattaa vielä muistaa vanhan limsakorin, jonka otin talteen aikaisemmin. Käyttötarkoitusta en sille silloin vielä keksinyt, mutta nyt oli sen aika ja näin limsakori saa uuden elämän. Suurin osa esineistä, joita keräsin siihen löytyivät itseasiassa tuon lipaston laatikosta. Tavaroita on kerääntynyt laatikoihin pitkän ajan kuluessa. Tai niin ainakin päättelin, esimerkiksi noista vanhoista Kotilieden numeroista vuodelta -57, joita siellä oli. Eli tässä siis todellinen 50-lukulainen kaluste, sekä ulkoa että sisältä.


 
Tästä sitten vielä mallia kesämekkoon. Saa lainata, mut ei oo pakko ;)


Kommentit

  1. Hei Niina! Löysin blogisi Tarja's Snowland -blogin kautta. Sinulla on mielenkiintoinen aihe ja koti. Sieltä näyttää löytyvän paljon saman henkisiä ja useampia ihan samanlaisiakin tavaroita kuin Muonamiehen mökillä. Tervetuloa kurkkaamaan http://muonamiehenmokki.blogspot.fi/
    Lisäksi näyttää siltä, että olemme molemmat aloittaneet blogin pitämisen tänä keväänä, olenko oikeassa? Liityn nyt lukijaksesi :) P.s. Blogisi teksti näkyy ainakin näin ipadilla selatessa hyvin pienenä. Oikeassa reunassa sen sijaan on paljon väljyyttä (sisältösarake, jossa kaikki kuvat ja tekstit näkyvät on ihan vasemmassa reunassa, se vie ruudusta vain n. 40 % ja loput on "tyhjää tilaa") Oletko tietoinen tästä? Voisiko se johtua yläosan kuvasta, joka on kaunis, mutta onkohan se liian leveä? Ei tässä muuten mitään, mutta ajattelin vain kertoa, että tekstiä on ehkä hieman hankala lukea :). Otan myös itse mielelläni palautetta ja kehitysideoita vastaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Kiitoksia palautteesta ja etenkin kehitysideoista. Otan ne mielelläni vastaan ja katson saanko sivua korjatuksi niin, että sitä on helpompi lukea. Kyllä, tämä on uusi harrastukseni ja vaatii vielä vähän harjoittelua kaikilta osin. Ompa kiva löytää saman henkisiä ihmisiä tätäkin kautta. Tulen mielelläni vastavierailulle :)

      Poista
  2. Moi! Kiva, kun kävit kylässä :) Teit ilmeisesti jo jotain blogin ulkoasulle, näyttää hyvältä. Tekstikin taitaa olla vähän isompaa, tai sitten olen vain itse virkeämpi kuin eilen sitä lukiessani ;) Hieman se voisi olla vielä isompaa, mutta tämäkin on hyvä.
    Selailin vähän vanhoja juttujasi. Mielenkiintoisia, etenkin tuo kummitusjuttu oli karmivuudessaan hyvä. Voisin kuvitella, että itselläni yöunet jäisivät kyllä näkemättä vastaavassa tilanteessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan! Kyllä, yritin vähän korjailla ulkoasua. Tekstin koko onkin nyt aikaisempaa parempi tosiaan, mutta vielä astetta isompana oli mielestäni jo liikaakin. En tiedä miten se tabletilla näkyy, mutta näin läppäristä katsottuna ja kännykällä on mielestäni ok. Kiitos kuitenkin ja onkin kiva, että joku uskaltaa laittaa suoraa palautetta, eikä jää vaan mielessään miettimään paranteluvaihtoehtoja. Kävin pikaisesti kurkkaamassa blogiasi ja ajattelin mennä vielä tarkastelemaan sitä paremmin nyt kun on enemmän aikaa. Ja kyllä, kummitusjutut tekevät elämästä täällä vähän jännää ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla