Siirry pääsisältöön

Museon kevätsiivous



Tänään on pyöritty museossa harjan ja luutun kanssa. Voi sitä pölyn ja roskien määrää, mikä siellä oli. Katto oli jokin aika sitten rikkoutunut niin, että reijästä oli kulkeutunut hirvittävä määrää havunneulasia ym. sisätiloihin. Onneksi rakenteet eivät olleet vaurioituneet kovin pahasti, mutta ikivanha puuarkku oli ikävä kyllä saanut vettä päällensä ollessaan reijän alla. Muutenhan rakennus on mitä parhaimmassa kunnossa.

Kyseinen rakennus on museoviraston arvion mukaan rakennettu 1600-luvulla. Aittaan on kerätty Ruotsin Kruunun veroviljat, josta ne on viety Tukholmaan. Seinät ovat kaksinkertaiset, jottei varkaat voisi seinään poraamalla varastaa viljoja. Olen tässä suunnitellut tekeväni jonkinlaisen esineluettelon museon esineistöstä, koska niitä on jonkin verran siellä.  Sen avulla olisi helpompi vierailijoille kertoa niistä jotakin. Nykyajan ihmisille kun monet entisajan esineet ovat ihan vieraita.
Tässä siis tämä aivan ihana puuarkku, joka on kovia kokenut. Oikea suvun aarrearkku vuodelta 1883.
 Kuvassa vasemmalla ylärivillä on kaksi kuparipannua, vakka ja kiulu. Alarivillä silitysraudat, siivilä ja tammitynnyri.
 Tilalla on useammatkin kangaspuut, mutta nämä ovat varmasti vanhimmat. Vuosilukua en tiedä, mutta varmaan sekin on mahdollista selvittää. Koko museon esineistö on tilalta lähtöisin olevaa.
 
Huomenna on vielä siivottava alakertakin ja sen jälkeen saisi aloittaa Rengin tuvan laittoa. Sitä olen kovasti odottanutkin.
 
Hyvää illanjatkoa! Terv. Niina


Kommentit

  1. Kevyt avain tossa ovessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avain painaa kilon ja on 25cm pitkä. Se onkin ainut avain meillä, joka ei ole kokoajan hukassa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…