Pienet sunnuntaiaamun juhlat

Hyvää huomenta!

Aloitetaan sunnuntai juhlavasti juhlasalista. Inspiroiduin erään sisustuslehden kuvista sen verran, että rupesin kyhäämään kattausta Rokokoopöydälle. Meillä ei siis oikeasti ole tapana kattaa sunnuntaipuurolle näin näyttävästi, vaikka kyllähän se minulle kelpaisi. Jostain kumman syystä tällä hetkellä luksusta on jo sekin, että saa syödä puuronsa mistä tahansa kiposta, vaikka seisaaltaan kerralla loppuun ilman imetyksiä tai muita hälytyksiä keskeyttämässä. Mutta toisaalta, jos nyt tämän kerran, kun tuli pöytäkin katettua hienosteltaisiin hieman...

Salin Rokokookalusteet ovat jurvalaista käsityötä ja ovat aikanaan tilattu isännän isovanhemmille lahjaksi. Ne ovat erittäin näyttävät ja säilyneet hyvässä kunnossa, koska juhlasali on ollut kautta aikojen vain juhlia varten.

 

Erikoisempi esine etualalla on lasinen mausteikko, joka oli oleellinen osa 1800-luvun kattausta.

 

Perhosorkidea on herkällä tavallaan niin kaunis. Ostin sen vasta ja toivon, etten saa heti sitä hengiltä.

 Olen kuullut, että tämä laji olisi se helpompi elätettävä. Saa nyt nähdä sitten.

 

Kuvien laadussa on parantamisen varaa, mutta toivottavasti harjoittelu tuottaa tulosta vielä jonakin päivänä. Jokatapauksessa se on erittäin mukava harrastus ja aijon jatkossa  käyttää vähän enemmän aikaani niiden muokkauksen harjoitteluun. Sekin näyttää vaativan taitoa, eikä ihan hetkessä onnistu.

 

Menenkin tästä laittamaan aamupalaa, kun kaikki ovat näköjään jo heränneetkin. Sen jälkeen  pakkaudutaan autoon ja lähdetään Seinäjoelle kirppiskierrokselle. Sunnuntaisten aamujuhlien jälkeen se onkin tavanomaisempaa puuhaa. Mutta ehkä me voisimme ottaa tavaksi syödä useamminkin salissa ihan arkenakin.