Siirry pääsisältöön

Valkoinen kirjoituspöytä



 Eilen illalla päätin vähän tehdä muutoksia blogin ulkoasuun. Latasin myös uuden  kuvanmuokkausohjelman, jonka kanssa olen tänään vähän yrittänyt harjoitella. En aijemmin ole kuviani oikeastaan edes muokkaillut, vaan olen yrittänyt saada kameralla sen verran onnistuneita otoksia, ettei tarvitsisi. Nyt kuitenkin ajattelin, että olisi hauska vähän testata mihin tämä ohjelma pystyy. Näitä kuvia on siis hieman muokattu.


Esittelen nyt niitä uusiavanhoja huonekaluja, jotka tulivat meille.Yksi näistä uusista hankinnoista oli siis tämä ihana valkoinen kirjoituspöytä. Kun näin pöydän ensi kerran, olin myyty. Ajattelin, että pöytä olisi saatava. Nyt se on kannettu yläkerran vierashuoneeseen, jonne se selvästi myös kuuluu.
Kirjoituspöytä on 1800- lukulainen ja kaveriksi hankimme sille myös tämän ruskean barokkituolin. Valkoinen sopisi varmasti paremmin pöydän kanssa, mutta kyllähän tämä tuoli vain on erittäin kaunis.



      
Auringonpaisteisin terveisin Niina :)

Kommentit

  1. Aivan ihana tuo pöytä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on. Joudun ravaamaan vähän väliä yläkerrassa, jotta voin ihailla sitä :)

      Poista
  2. Tekis mieli tulla teille yökylään, että pääsis majailemaan tuossa huoneessa ;) Tosi kiva toi tapettikin!

    Piritta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tapetti oli jotakin uutta mallistoa. Se muistuttaa kuvioiltaan huoneen vanhaa tapettia, joka oli pohjaväriltään vihreää. Koko seinällä tapetti olisi varmaan käynyt silmiin, joten on ihan hyvä kun laitettiin tuo puolipaneli, vaikka en niiden ystävä ole ennen oikein ollutkaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla